Torniolaakso

Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava, valjastamaton joki.


Teimme viikonloppuna pikareissun pohjoiseen. Vaikka meillä oli vain yksi päivä aikaa olla perillä halusin ottaa pumpattavan laudan mukaan, just in case! 
Rakastan Lapin maisemia ja vaikka me ei kovin pohjoisessa oltukkaan, on maisemat tuolla 
ihan omaa luokkaansa. 
En ole kotoisin sieltä, mutta asunut pitkään siellä useassakin paikassa. 
Jokin kaipuu sinne aina on, vaikka enää en niin pohjoisessa haluaisi asua. 


Isäni asuu Ruotsin puolella melkein samalla kohtaa kuin anoppini Tornionjoen toisella puolella.
Niimpä nytkin päädyimme SUPpailemaan Ruotsin puolelle lähelle vanhaa tullia.
Tunnelma oli niin erillainen kuin Kallavedessä suppailessa.
Jokilaiva samoili Suomen puolella ja muutamia kalastajia lipui ohi…rauhassa.
Välillä kantautui jostain laukauksen ääniä (sorsastuskausi).
Tällä kertaa ei Övertorneån kunnan tiedoittaja sattunut paikalle kuvaamaan 🙂


Siinä suppailessa aloin ihmetellä, kun lauta tuntui jotenkin löysälle vaikka se oli pumpattu täyteen.
En ajatellut siinä kuitenkaan asiaa sen kummemmin. Myöhemmin rannassa kuulimme, että lauta sihisee. Päästimme ilmat laudasta ja alkoi kuulua sihinää laudan kyljestä. Selvä reikähän se oli! 
En voinut käsittää, mistä se oli tullut. Mihinkään kiveen tms. ei oltu millään kertaa osuttu 
eikä lautaa ole käytetty kovin montaa kertaa.
Aloin miettiä voiko kasassa säilyttäminen vaikuttaa asiaan, mutta sillä ei kuulemma ole merkitystä onko lauta suorana vai kasissa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että kissan on täytynyt raivopäissään jousta laudan päältä ja kynnet on painuneet läpi. Muuta selitystä en keksinyt.
Onneksi laudan voi paikata. Mitään kammoa tästä ei siis jäänyt.

_20180203_2127362140471722.jpg

Laudan sivusta löytyikin kissankynnen jäljet. Arttu-kissa oli teroittanut lautaan kyntensä ja
tästä opimmekin, että lautakassi on säilytettävä kissan ulottumissa! Suosittelen sitä muillekkin!
Koska kissankynsistä jäi niin pienet reiät, mies paikkasi ne LiquiSolella. Lautaa on saanut sen jälkeen huoletta käyttää. Tätä maahantuoja tuskin suosittelisi, joten kannattaa aina käyttää laudan omaa paikkaus settiä tai varmistaa maahantuojalta asia ensin.

 

 

 


Kuten kuvasta näkyy, oli seuranamme muutama itikka, mäkärä ja polttiainen! 
Se ei kuitenkaan menoa haitannut.

 


Niinkuin moni tietää, rakastan merta (vietin lapsuuteni Seskarössä).
Joen pohja muistutti ja olikin ihan kuin meressä! Pohja näkyi vielä parin metrin syvyydessä.
Täällä kotona tuollainen on aika harvinaista ja vain pienellä alueella.

Aavasaksan silta


Talvella noissa kaarissa palaa ihanat pallovalot!

 

Seesteistä

 

 

 

Kuu

 

 


Kuvissa ei näy, mutta taivaalla oli kolme liitovarjoa tai miksi niitä sanotaan. Niissä oli kuitenkin moottorit.
Tuntuu olevan suosittu harrastus Ruotsin puolella, enkä ihmettele yhtään! Aika hienoissa maisemmissa saavat harrastaa ja ihan eri perspektiivistä kuin me.

 

On Line Supersocke On-Tour

Muutama hyönteinen lentänyt tuulilasiin…
Löysin Tuomaan Tuvasta (Tuomaan Paja) ihanat villasukat vain 14 eurolla. 
Siihen hintaan en kehtaa itse alkaa neulomaan. Mukavasti lämmittivät jalkoja illan päätteeksi. 
Langassa on aloe veraa ja jojobaöljyä.
Toinen shoppailupaikka Juoksengissa on Pörröporo sielläkin on matkamuistoja, mutta myös ihania poro- ja riistaherkkuja! Kahviosta saa mm. keittoa ja poropaniinia. Ihana paikka ja palvelu!

 


Meidän ja varsinkin minun lempi pysähdyspaikaksi on tullut Kuivaniemessä sijaitseva Merihelmi.
Niinkuin nimi kertoo, sijaitsee se meren rannalla Oulun ja Kemin välissä.
Paljon tuota väliä matkustaneena voin kertoa, että siellä on puhtaimmat ja siisteimmät vessat ikinä tuolla välillä. Myös hyvä ruuan tuoksu houkuttelee viettämään hetken paikassa, mutta koska karvakamut odottavat, ei ruokailuun ole aikaa.

 

 

 

Turisti

 

Uimarannalta löytyy pukukopit ja lasten leikkipaikka.

Suosittelen pysähtymään Merihelmessä tai edes tuossa rannassa, ihana paikka!
Jos haluaa pysähtyä pidempään löytyy vierestä läpi vuoden palveleva camping alue myös.

 

Vapaapäivä

Kuinka ajokortiton pääsee SUPpaamaan? Omalla laudalla…
Tietenkin voi vuokrata laudan jostain rannasta, jonne pääsee kävellen/pyörällä tai bussilla. 

Mutta oman laudan saaminen lähirantaan tarvitsee vähän lisä jhelppiä.
Pumpattavan voi kantaa selässä rantaan, mutta itse käyn yleensä kovalla laudalla.
En tiedä jaksaisinko kantaa pumpattavan selässäni rantaan.
Yleensä olen pumpannut sen jo kotona ja vienyt Sup Wheelseillä rantaa.
Rinkan vetoketju on myös rikki, joten siitä ei saa kovin hyvää pakettia kantaakseen.
Olen kokenut sen näin helpommaksi ja selkärinkka laudan kanssa on melkein minun mittainen 😀

Minulla oli tänään vapaapäivä ja kyytiä rantaan ei siis ollut.
Otin ’vanhat’ SupWheels:ini käyttöön päästäkseni viettämään laatuaikaa yksin vesille, pitkästä aikaa.
Matkaa rantaan on 800 metriä. Whopper oli helppo kärrätä sinne keveytensä vuoksi.
Vetokättä jouduin vaihtamaan kolme kertaa matkan aikana. Lenkkipolku on ylä- ja alamäkeä.
Kattotelineiden tultua meille ei olla pahemmin lähirannasta lähdetty suppaamaan.
Oli mahtava päästä sinne pitkästä aikaa, vaikka siellä on paljon kiviä ihan pinnan alla.
Ne ovat välillä osuneet evään ja välillä vain muuten säikäyttäneet kohdalla.
Onneksi olen oppinut tuntemaan vakkari rantojen pahimmat kohdat eri vedenkorkeuksien aikaan.

Kärrääminen vie vähän voimia itse melomiselta, joten en mitään hirmu treeniä tällä kertaa vetänyt vaan nautiskelin ihan rauhassa. Tosin välillä sai kyllä meloa ihan tosissaan, tuulen voimistuttua.
Tänään piti olla vain pari metriä sekunnissa ja puuskat neljä, mutta pääsin nauttimaan vaahtopäistä!
Sen jälkeen maistuikin mango-meloni jäätelö 🙂

 Home Beach Ruokolahti, pitkästä aikaa.

Näin joutsen pariskunnan. Harmi, että kamera on niin huono, että kuvasta ei saa juuri selvää.

Bella Center ja Artic Trainersin kontti. Ei olla vielä törmätty vesillä heidän retkiläisiinsä, vaikka paljon tuolla Saaristokadun suunnalla pyöritään.

Saaristokaupungin silta

Välillä olen jo meinannut myydä Sup Wheelsit, mutta en ehkä taidakkaan. Nämä ovat hyvä hätävara tällaisia päiviä varten. Vaikka SUPpailu hyvässä seurassa on ihan parasta, niin silti joskus on kiva päästä ihan yksin fiilistelemään ihan omassa rauhassa.

Matkaa kertyi 9,6 kilometriä. Kiersin Saaristokaupungin sillat ympäri ja palasin takaisin päin Särkiniemeen ja Särkilahteen, jossa en aikaisemmin ollut suppaillutkaan.
Aurinkovoide olisi pitänyt olla mukana lisäämistä varten, paloin aika pahoin.