Syksy on parasta SUPpailu aikaa

SUP-vuokraamot sulkevat ovensa pikkuhiljaa tältä kaudelta. Minusta nyt kuitenkin on aivan parhaat suppailukelit. Tänäänkin oli niin lämmin ilma ja nuo värit! Vesillä on ihan erillainen rauha kuin kesällä. Tällä reissulla näin vain soutuveneen ja yhden isomman veneen.

dsc_6721.jpg

Kohtasin vesillä myös melojan ja hän oletti, että olin lähtenyt liikkeelle vuokraamosta. Hän sanoi, että ’Nythän on sulle sopivat kelit, kun on näin tyyntä.’ Hiljaiseksi meni, kun kerroin pitäväni enemmän aalloista! 😀

Liian tyynellä (siis ihan peilikirkas järvi) minua saattaa jopa vähän huimata. Silloin vain tarkemmin katse eteenpäin. Järvenpintaa ei kannata tuijottaa. Tällaisella kelillä kannattaa siis pysytellä sellaisilla vesillä, jotka tuntee hyvin eri vedenkorkeuksien aikaan.

 

Billabongin kahden millin päntseillä pärjäsi hyvin. Hiki tuli muutenkin vaikka napsinkin paljon kuvia. Onnekas olo, kun ’pienen’ jumin jälkeen pääkin kääntyy jo melkein normaalisti ja pääsin vesille. Harmi vain, että jumin takia missasin hyvät aallot viikonloppuna Perämerellä.

 

Saaressa

Pari viikoa sitten lauantaina menin kampaamaan kaasoja vähän tavallista aikaisemmin ja pääsin töistä jo 13.00. Voisin tottua tuohon, sillä ennätin tehdä vaikka mitä. Mahtavaa, kun jäi aikaa elääkkin! Kampauspäivän ja hiuslakan suihkuttelun jälkeen on aina ihana päästä raittiiseen ilmaan nauttimaan luonnosta.

Matkamme alussa sattui hauska läheltä piti tilanne sorsan kanssa, onneksi jarrut toimi! 😀 Eläimiä ei siis vahingoitettu tässä videossa.

dsc_6421.jpg

Suppailimme tuttuun saareen, mutta hieman eri kohtaan. Olin vapaapäivänä käynyt kahvilla siellä, mutta tuulen vuoksi rantauduin vähän eri kohtaan ja löysin kivan nuotiopaikan.

Otimme omat kuivat puut mukaan ja tietenkin vähän evästä. Olin ajatellut myös sienestää ja kerätä vähän marjoja samalla reissulla, mutta siltä osin saari oli jo putsattu.

20160903_163337.jpg
Retkipöytä mallia Whopper

20160920_200307.jpg

Mitä oliskaan ulkoilma-ateria ilman jälkkäriä eli pari vaahtokarkkia molemmille 🙂 Ja onki. Kissa tykkää tuliaisista, kunhan keitän ne.

Olen blogissa kutsunut saarta nimellä Happy Place, mutta kun yksin suppailessa löysin sieltä kirveen  (tulipaikan vierestä tietenkin), sai paikka vitsinä uudeksi kutsumanimekseen Kirvesmurhaajansaari. Yksin oli vähän sellainen silmät selässä olo (ihan turhaan), mutta miehen kanssa tuolla oli kyllä mukavampaa. Hauska retki eikä jäänyt viimeiseksi.

Myöhemmin tehtiin niin, että mies jäi sytyttämään nuotiota ja minä kävin moikkaamassa aaltoja.

img_20160831_195353.jpg

Blogin nimestä huolimatta tykkään todella paljon suppailla syksyllä, ehkä eniten. Ilma on ihanan kuulas, veneliikenne rauhoittuu ja on niin kaunista. Tuossakin saaressa on aina kesällä joku, mutta syksyllä se on minun lempipaikka. Siellä on kiva viettää aikaa suppailun lomassa. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Ei olisi tehnyt mieli lähteä pois, mutta silti oli ihan mieletön fiilis.
Lähtiessämme pois saaresta alkoi tihkuttaa, täydellistä! Tykkään jostain kumman syystä suppailla sateessa, se saa hymyn minun huulille. Outo minä.

 

Rauli-myrsky @Nallikari

Vietimme viikonlopun Oulussa Rauli-myrskyn aikaan. Olen varmaan vähän sairas, mutta mielestäni tuo myrsky oli aivan mahtava! Tuuli ja isot aallot, me like! Mä niin rakastan merta. Aivan kuin olisin saanut tuosta jotain ihmeellistä energiaa.
Toki myrsky tuo aina tuhojakin mukanaan ja se on tietty aina ikävää.

Lauantaina aallot olivat paikoin valtavat sisämaan asukille. Mieli teki sekaan, mutta välineet eivät olleet siihen sopivat, eikä taidot. Siirsin SUPpailut sunnuntaille ja silloin meri olikin rauhallisempi. Sattui todella nätti ja aurinkoinen päivä. Olin yhtä hymyä. Muu porukka vähän paleli rannalla.

Pakko hehkuttaa tuota Red Paddlen reppua (ja lautakin on huippu)! Sitä voi vetää perässä, kantaa kahvoista hiekalla tai nostaa selkään. Jälkimmäistä en ole kokeillut, sillä minulla on oma laudankantaja. Tuollaisen repun voisi ostaa myös meidän toiselle pumpattavalle.

Laitoin varuilta märkäpuvun päälle jos vaikka tipahdan laudalta. En tippunut, mutta ei se kaukana ollut. Syy siihen on se, että lauta pysähtyi kun aalto otti siihen kiinni. Olin noussut niin nopsaa ylös, että seisoin välillä vähän hassussa kohdassa ja sekin vaikeutti tasapainoilua. Jalkapöydänlihaksetkin sai herätyksen. Seuraavana päivänä tasapainoilu tuntuikin useammassa lihaksessa. Merivesi oli lämmintä, en kaivannut hanskoja lainkaan.

Mieleen tuli, että olisi pitänyt ostaa vähän pienempi lauta näihin olosuhteisiin ja pari minulta jo kyselikin pumpattavia lautoja…

Oulu on onneksi melko lähellä jos haluaa pienen irtioton järvisuppailuun. Saman matkan päässä on myös Kalajoki. Viikonloppuvapaat kannattaa käyttää fiksusti.