Intiaanikesä

Sunnuntaina ja maanantaina oli mahtava suppailu sää! Ei melkein usko todeksikaan. Tuollaisia aurinkoisia tuulettomia päiviä ei ollut edes kesällä! Olen vain ihmetellyt, sillä en muista milloin Kallavesi olisi ollut noin tyyni.

Upea tyyni järvi.

Näistä maisemista ei voi kuin nauttia. Kävin myös saaressa juomassa teetä ja vein sinne venereitillä kelluneen puun. Se oli aika painava ja oli vähän hankala meloa. Onneksi matka ei ollut pitkä.

Aurinko lämmitti jopa vähän liikaa. En oo tottunut tuollaiseen 😂 Veneliikennettä oli aika paljon pitkästä aikaa. Kaikki tietenkin painoivat tuhatta ja sataa menemään. Silloin muistin, että ne mun tykkäämät ’huonot’ kelit on kyllä tähän verrattuna parhaita. Silloin ei ole ruuhkaa vesillä.

#Starboardworldcleanup

Joku sottapytty on löytänyt minun lempisaaren ja siitä se ajatus sitten lähti. Huomasin Starboard SUP #starboardworldcleanup hästägin aiemmin päivällä ja päätin lähteä tekemään oman osuuteni.
Suurin osa kuvan roskista on kuitenkin noukittu rantavesistä.
Ne on kerätty parissa tunnissa. Enempää ei olisi mahtunutkaan mukaan.
Varsinkin kun olin SUP Wheelseillä liikenteessä.

Ei siis ole ihme, että Kallavedestä on löytynyt korkeita mikromuovipitoisuuksia. 
Miksi siitä pitäisi olla huolissaan? Meidän juomavesi tulee Kallavedestä, siksi. Mikromuovi ei varmasti ole hyväksi terveydelle eikä pieniä hiukkasia saada talteen vedenpuhdistamossa. On totta, että tehtaat ym. saastuttaa enemmän, mutta jokainen voi pienillä teoillaan vaikuttaa tulevaisuuteen ja edes siihen, että muillakin olisi kiva liikkua jälkeesi luonnossa!

Eniten roskia löytyi Rauhalahden vierasvenelaiturin rannoilta.
Siellä hengailee kesällä paljon nuorisoa ja ollaan nähty kuinka roskat heitellään veteen. Saman kohtalon on useasti kokenut myös laiturin pelastusrengas. Roskat, mitä löysin sieltä viittaavat aika pitkälle myös nuorisoon. Karkki- ja sipsipussit sekä jäätelöpaperit löytyi sieltä.

DSC_3094

Aiemmin tuossa vierasvenelaiturissa lillui jonkun vene!

DSC_9705 (2)_optimized

Sitten katsoin tarkemmin tulipaikkojen rannat. Osa roskista oli sellaisessa paikassa, että en niihin päässyt käsiksi. En myöskään saanut nostettua pohjasta mitään. Pitäisi olla joku pihdillinen roskankerääjä. Sillä olisi helppo noukkia kaislikostakin. Starboardin uusissa meloissa on mukana kätevä trash picker . Hyvä idea, sillä roskiin ei ole kiva koskea paljain käsin.

_20170917_223452

Saaristokadun ympäristöstä löytyi taas Mc Donaldsin roskia. Urakka tuntuu olevan loputon!

Luonto on minulle paikka, jossa on ihana latautua ja nauttia sen kauneudesta.On vaikea ymmärtää, miksi jopa aikuiset jättävät sotkun jälkeensä. Tuskin sinne on heidänkään kiva mennä seuraavan kerran.
Tai jos on niin minkähänlaista heidän kotonaan on…

Minusta tuntuu aivan käsittömättömälle nostella laudan päälle noita roskia ja viedä ne omaan roskiin/kierrättää mitä voi. Kärrään laudan SUP Wheelseillä rantaan  ja lähtiessä on vielä iso kassi märkiä roskia mukana! Eihän sen näin pitäisi mennä.

DSC_3166

Toivon todella, että ihmiset heräisivät ajattelemaan ja kunniottamaan luontoa. On varmasti myös syytä kerrata kotona ja koulussa, mihin ne roskat kuuluu.

Ihan pimeetä

Tunnustan, jäin hieman koukkuun kuutamosuppailuun. Tällä reissulla kuitenkin tuuli väillä enemmän, joten se toi omat haasteensa.

Meloin ensin aaltoja vastaan. Huomasin välillä minivaahtopäitä. Aallot paukahtelivat lautani alla ja ne myös kastelivat laudan päältä. Minulla oli paksummat neopreenilegginsit päällä, joten no hätä! Meloin kohti isoa oranssinkeltaista kuuta. Se oli isompi ja lumoavampi kuin edellisenä iltana. Välillä huomasin meloessa kuuta kohti sivusilmällä kuinka auringonlasku osui takkiini. Lumoava sekin. Kuu kiinnosti kuitenkin enemmän. Ajattelin, että jos melon lähemmäksi saan kunnon kuvan, paskat! Ei onnistunut kännykällä, ei Goprolla. Olisipa kunnon kamera!

Alkumatka meni aallokossa ja kotiinpaluu. Mietin, miksi tuo Kallavesi on niin äkäinen? Yleensä se rauhoittuu illalla. Aallot pimeällä kuun loisteessa, uusi elämys sekin.

DSC_2792

Olen harrastanut lajia viisi kesää ja silti löydän uusia juttuja siitä.
Kehityn kokoajan melojana, mutta luonnon puolesta saan aina erillaisia kokemuksia.

 

Vieläkö siellä jatketaan kautta?

Suppailua pimessä

Eilen oli aivan mielettömän ihana ilma, joten ulkoiltiin paljon poikani kanssa. Illalla hän suuntasi vielä pyörälenkille ja minä tietenkin järvelle.
Ilta hämärtyi aika nopeasti ja minulla ei ole vielä laudassani valkoista valoa, mikä pitäisi olla illan hämärtyessä. Onneksi vesillä ei ollut ketään muita liikkeellä. Olisi kyllä kannattanut olla, sillä sen verran upeaa siellä oli. Auringonlasku maalasi taivaan ja toisella puolella komeili täysikuu.
Tuntui aika uskomattomalle, oli epätodellisen hienoa olla paikalla.

Lähdin kotoa niin kiireellä, että en tajunnut ottaa edes otsalamppua mukaan. En ottanut huomioon, että osaa metsäreitistäni ei ole valaistu. Pois lähtiessä kompuroin pienellä polulla lauta kainalossa kännykän taskulampun valossa ja olin saada pari kertaa sydärit pimeässä metsässä. Lauta oli pakko kantaa lenkkipolun valaistulle alueelle asti, jotta näin laittaa SUP Wheelsit paikoilleen ja jatkaa matkaa. Onneksi uusi lautani on super kevyt kantaa! Vesillä ei pelottanut, mutta pimeä metsä ei ollut mun lemppari lainkaan! ;D

Pimeä alkoi vaikuttamaan tasapainooni ja loppumatkan menin polviltaan. Vesi on laskenut aika paljon, mutta onneksi tunnen reitin ja sen kivikot.

DSC_2712

Pimeä metsäosuus odottaa…

Vielä tänäänkin olen ollut ihan fiiliksissä reissusta, joten täytyy hankkia valot, jotta pääsee pimeälläkin suppailemaan turvallisesti.
Instagramissä on hienoja valoja lautaan, mutta sellaisia en ole Suomessa nähnyt. Ikävä kyllä muutkin on varmasti tilattava.