Mä hiihdän

Viime talvena ostin sukset piiitkästä aikaa. Tai no tauko vierähti niin pitkäksi, että isäni ne edelliset oli aina ennen ostanut. Olin hiihtänyt viimeeksi koulun kanssa Lapissa kauan sitten. Kyllä, kouluhiihtomme tapahtui niissä maisemissa ja silti sain kouluhiihdosta tarpeekseni! En ehkä silloin osannut arvostaa ja nauttia niistä maisemista. Nyt olisi kyllä kiva päästä sinne hiihtämään uudestaan. Talventuloa on alettu jo odottamaan täällä, mutta kelit on olleet mitä sattuu. Ei oikein pääse vesille, mutta ei hiihtämäänkään. Aika turhauttavaa. Latupohja lanattiin jo kerran, mutta sitten satoi taas vettä…Nyt onneksi on satanut paljon lunta, joten jospa kohta saan ladun lähimetsään.

Appivanhempieni luona käyn aina hiihtämässä heidän vanhoilla metsäsuksilla jos vain ollaan siellä sellaiseen aikaan. Siellä on niin uskomattoman hienot maisemat.
Samoissa maisemissa ollaan suppailtukkin.

Lapissa

Alku oli aika hankala, sillä pelkäsin kuollakseni meidän mutkaisia alamäkiä ja laduttomalle jäälle en uskaltanut mennä yksin. Siksikin, että tiedän yhden ylityskohdan olevan sula / heikossa jäässä läpi talven. Parin kerran jälkeen ajattelin vielä, että hiihto ei ole yhtään mun juttu. Se alkoi kuitenkin sujua ja tuntua jopa mielekkäälle jossain vaiheessa. Kannustavinta oli kuitenkin huomata, että hiihtohousuja sai alkaa kiristämään vyötäröltä.

Jääladulla

Löysin virallisen jääladun ja pysyttelin aluksi sillä. Se kävi kuitenkin aika tylsäksi ja loppujen lopuksi jäällä hiihtäminen kävi minulla lonkkiin. Myös tuuli pääsee isommilla selillä puhaltamaan kovemmin.

Pitkä alamäki edessä

Yritin löytää sellaisen ajankohdan, että ilkeän lähteä metsään kokeilemaan mäkiä ja mutkia. Hyvä, että rohkenin, sillä se oli paljon kivempää kuin tasaisella jäällä hiihtäminen. Loppujen lopuksi mäkien laskeminen olikin kaikkein parasta. Pitäisi uskaltautua laskettelemaan ihan oikeastikkin.

Ladulla

En vain ole aivan tyytyväinen suksiini. Valitsin myyjän kanssa minulle pitopohjasukset. En uskaltanut sijoittaa niihin paljoa, koska ajattelin, että voi käydä niin, että harrastus ei jatkukkaan. Hassuinta oli, että minulle tarjottiin neopreenisiä hiihtomonoja. En ihan lämmennyt ajatukselle, sillä märkäpuvuista tiedän, että ne venyy ja hiostaa…Ne eivät myöskään tuntuneet tukevilta jaloissa. Eli ei kiitos! Suksiini on vain yksi aine joka laitetaan aina ennen hiihtoa. Ongelma olikin viime talvena lähinnä pakkasilla. Miinus seitsemässä asteessa suksien pohjaan alkoi kerääntyä runsaasti lunta, olinkin pari kertaa jättää sukset jäälle ja kävellä kotiin! Joku nauroikin, että pitopohjat menee parhaiten vedessä. No, ainakin keväällä pystyy hiihtämään pitkään…Pitää perehtyä seuraaviin suksiin vähän paremmin itsekkin.

Nyt kuitenkin odotan innolla, että pääsen taas hiihtämään. Se on niin helppoa liikuntaa, kun latu lähtee ihan vierestä. Kunhan vaan nämä säät vähän tasaantuisi…Mikään himohiihtäjä en ole, mutta hiihto tukee hyvin suppailua talvella.

Mitenkäs siellä, tykkäättekö hiihtää?

Tekijä: Titta-Nina

SUP's UP! Yhteydenotot suppaus(at)gmail.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s