Niin rauhallista

Reissukassi
Reissukassi

Vihdoin ilma oli sopiva yhteiselle SUP-reissulle Doriksen kanssa.
Mukaan lähti tietenkin vettä, juomakippo koiralle ym. Pakkaan tavarat merimiessäkkiin ja laitan sen tuon meidän reissukassin sisälle.
Reissukassin saa selkään, sillä rantaan mennessä minulla on kädet täynnä.
Toisessa kädessä on Doriksen fleksi ja toisessa SUP Wheelseissä oleva SUP-lauta. Osa tavaroista, kuten mela ja paukkuliivit kulkevat laudan päällä.

Tämä sää!

Dorista jännitti selvästi aluksi vaikka se kiltisti tulikin laudalle.
Jouduin aika paljon opastamaan, missä kohtaa olla, ettei taas humpsahda veteen. Meni tovi ja Doris alkoi pysymään enemmän aloillaan, pystyin itsekkin melomaan vähän kovempaa ja tehokkaammin kun ei tarvinnut keskittyä niin paljon koiran liikkeisiin. Välillä se jopa istui nätisti.

Reissunainen

Vesillä oli ihanan rauhallista. Ei yhtään venettä eikä jettiä. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Ja parasta, että ei ollut liian kuuma!

Ei kettään missään!

Hurtta pelastusliivit

Pilvet

Rauhalahden vierasvenesatama

Vesi on laskenut aika paljon. En muistaakseni ole nähnyt tuon laiturin ’jalkoja’ ennen.

Rantavahti
Rantavahti

Pidettiin monta juomataukoa.

Rauhallista ja tyyntä

Lumpeenkukat

Lumpeet kukkii

Ihasteltiin kauniita lumpeita. Nämä eivät ilmestyneet paikalleen viime kesänä lainkaan. Doris kuikki tietenkin ovatko nämä mahdollisesti jotain salaattia…

Tämä oli tähän mennessä Doriksen pisin suppailu’lenkki’, hieman alle viisi kilometriä. Vaikka minä tein suurimman työn vei reissu Doriksesta mehut, uni maistui hyvin.

 

Hiekkaa näkyvissä

Hetki on vierähtänyt tästä reissusta, mutta ajatuksissa se on edelleen.
Kunpa ei olisi tarvinnut vielä lähteä kotiin.
Välimatka on pitkä,  joten harvoin nähdään meidän porukoita.

Yötön yö ja keskiyön aurinko vaati ensin totuttelua ja kotiin tullessa taas iltojen pimeys.

Alun perin suunnittelin suppailua Ratasjärvestä Ratasjokeen ja siitä Tornionjokeen, mutta vesi laski liikaa ja se reissu odottaa nyt jälleen toteutumistaan. Se olisi kannattanut tehdä tulvan aikana…

Aavasaksa

Kävin kuitenkin pari kertaa suppailemassa Tornionjoessa Aavasaksan liepeillä. Keskellä jokea pystyi kävelemään laudan vierellä, niin matalaa vesi oli paikoin.

Kohti särkkää

Ruotsin ja Suomen raja ei mene keskellä jokea vaan kiemurtelee joessa.
Vaikea siis sanoa montako kertaa kävin Ruotsin puolella. 😀

Merrell

Hiekkapohja on minulle luksusta, samoin hiekkarannat ja -särkät.
Vesi oli myös ihanan lämmintä ja kotona huomattiin otsikoista, että se oli silloin Suomen lämpimintä. Vedestä näkyi hyvin läpi ja ensimmäisellä kerralla säikähtelin alkumatkasta jopa virran myötä makaavia vesikasveja. Ne oli äkkiseltään minun mielessä muotoutuneet ihan hylyn malliseksi. Sitten kun totuin siihen, että ne ovat vain vesikasveja eikä pohjassa muutenkaan ole mitään pelottavaa rojua (niinkuin monessa järvessä), aloin keskittyä nauttimaan maisemiin. Suuntasin SUP-laudan keulan kohti Ruotsia.

Matarengi

Oli pakko poiketa Palohietaan ihastelemaan sen hiekkarantoja.
Lähestyin matalikkoa ja samassa lohi hyppäsi edessäni, juuri keulan edessä. Säikähdin niin, että kiljuin! Äkkiä katse ympärille, ei kai kukaan kuullut kun kiljun täällä turhaan. 😀 Lohen lentonäytös oli upea ja kiljumiseni liioiteltua, mutta säikähdin. En vain osannut odottaa sellaista vonkaletta.
Sitten huvitti oma hölmöys. Aika hieno avaraluontohetki laudalla.
Gopro ei muuten koskaan ole päällä silloin, kun jotain tapahtuu!

Vesi paikoin niin matalalla, että evä otti hiekkapohjaan kiinni ja oli kuljettava laudan rinnalla. Se oli aika hassua, keskellä jokea.
Eväkin otti niin pehmeästi hiekkapohjaan, että en lentänyt nokalleen.

Särkällä

Aavasaksanvaara
Vasemmalla Aavasaksanvaara

Joen pohjaa

Isäni asuu joen toisella puolella pienessä Matarengin kylässä.
Se muistuttaa kauniine taloineen pientä piparkakkukylää.

YLI

Autioranta

Ylitys

Yli särkän

Leave Only footprints

Leave only footprints

Ylityspaikka

Toisella puolella särkkää

Matalampi puoli

Aavasaksan sillat

Rakastan tuota jokea, se on kohdellut minua hyvin. Sen kivikkoisiin koskiin en ole laudalla tutustunut. Se ei oikein kiinnosta, sillä ruhjoisin varmasti itseni ihan kunnolla.

Keskiyön aurinko Tornionjoki
Keskiyönaurinko

Koti kotona huomasin laudan vuotavan taas uudesta kohdasta. Lauta on ennenkin tehnyt tepposet Tornionjoessa ja alkoi tuntua lötkölle keskellä jokea. Tuolloin kissa oli teroittanut kyntensä siihen. Sittemmin ollaan osattu pitää pumpattavat kaukana kissasta. Nyt tuossa samaisessa joessa lauta ei kuitenkaan tuntunut millään lailla lötkölle! En ole varma, mitä nyt on tapahtunut. Ehkä kun joskus on kuljetettu tätä katolla, niin sen saumat on löystyneet siitä.

Käyttökertoihin nähden tuo oli kallein lautani ja se harmittaa kovasti. Redin olen myynyt pois, koska ollaan reissattu vähemmän kuin oli tarkoitus. Kotona kuitenkin käytän kovia lautoja, koska se on minulle helpompaa. Ja jos mennään ihan autolla, niin silloin todellakin mukana on kovat laudat. Lappiin asti ei olla vielä menty kovat katolla, mutta näillä näkymin en tuolla yllätyslaudalla lähde enää reissuun.