Hiekkaa näkyvissä

Hetki on vierähtänyt tästä reissusta, mutta ajatuksissa se on edelleen.
Kunpa ei olisi tarvinnut vielä lähteä kotiin.
Välimatka on pitkä,  joten harvoin nähdään meidän porukoita.

Yötön yö ja keskiyön aurinko vaati ensin totuttelua ja kotiin tullessa taas iltojen pimeys.

Alun perin suunnittelin suppailua Ratasjärvestä Ratasjokeen ja siitä Tornionjokeen, mutta vesi laski liikaa ja se reissu odottaa nyt jälleen toteutumistaan. Se olisi kannattanut tehdä tulvan aikana…

Aavasaksa

Kävin kuitenkin pari kertaa suppailemassa Tornionjoessa Aavasaksan liepeillä. Keskellä jokea pystyi kävelemään laudan vierellä, niin matalaa vesi oli paikoin.

Kohti särkkää

Ruotsin ja Suomen raja ei mene keskellä jokea vaan kiemurtelee joessa.
Vaikea siis sanoa montako kertaa kävin Ruotsin puolella. 😀

Merrell

Hiekkapohja on minulle luksusta, samoin hiekkarannat ja -särkät.
Vesi oli myös ihanan lämmintä ja kotona huomattiin otsikoista, että se oli silloin Suomen lämpimintä. Vedestä näkyi hyvin läpi ja ensimmäisellä kerralla säikähtelin alkumatkasta jopa virran myötä makaavia vesikasveja. Ne oli äkkiseltään minun mielessä muotoutuneet ihan hylyn malliseksi. Sitten kun totuin siihen, että ne ovat vain vesikasveja eikä pohjassa muutenkaan ole mitään pelottavaa rojua (niinkuin monessa järvessä), aloin keskittyä nauttimaan maisemiin. Suuntasin SUP-laudan keulan kohti Ruotsia.

Matarengi

Oli pakko poiketa Palohietaan ihastelemaan sen hiekkarantoja.
Lähestyin matalikkoa ja samassa lohi hyppäsi edessäni, juuri keulan edessä. Säikähdin niin, että kiljuin! Äkkiä katse ympärille, ei kai kukaan kuullut kun kiljun täällä turhaan. 😀 Lohen lentonäytös oli upea ja kiljumiseni liioiteltua, mutta säikähdin. En vain osannut odottaa sellaista vonkaletta.
Sitten huvitti oma hölmöys. Aika hieno avaraluontohetki laudalla.
Gopro ei muuten koskaan ole päällä silloin, kun jotain tapahtuu!

Vesi paikoin niin matalalla, että evä otti hiekkapohjaan kiinni ja oli kuljettava laudan rinnalla. Se oli aika hassua, keskellä jokea.
Eväkin otti niin pehmeästi hiekkapohjaan, että en lentänyt nokalleen.

Särkällä

Aavasaksanvaara
Vasemmalla Aavasaksanvaara

Joen pohjaa

Isäni asuu joen toisella puolella pienessä Matarengin kylässä.
Se muistuttaa kauniine taloineen pientä piparkakkukylää.

YLI

Autioranta

Ylitys

Yli särkän

Leave Only footprints

Leave only footprints

Ylityspaikka

Toisella puolella särkkää

Matalampi puoli

Aavasaksan sillat

Rakastan tuota jokea, se on kohdellut minua hyvin. Sen kivikkoisiin koskiin en ole laudalla tutustunut. Se ei oikein kiinnosta, sillä ruhjoisin varmasti itseni ihan kunnolla.

Keskiyön aurinko Tornionjoki
Keskiyönaurinko

Koti kotona huomasin laudan vuotavan taas uudesta kohdasta. Lauta on ennenkin tehnyt tepposet Tornionjoessa ja alkoi tuntua lötkölle keskellä jokea. Tuolloin kissa oli teroittanut kyntensä siihen. Sittemmin ollaan osattu pitää pumpattavat kaukana kissasta. Nyt tuossa samaisessa joessa lauta ei kuitenkaan tuntunut millään lailla lötkölle! En ole varma, mitä nyt on tapahtunut. Ehkä kun joskus on kuljetettu tätä katolla, niin sen saumat on löystyneet siitä.

Käyttökertoihin nähden tuo oli kallein lautani ja se harmittaa kovasti. Redin olen myynyt pois, koska ollaan reissattu vähemmän kuin oli tarkoitus. Kotona kuitenkin käytän kovia lautoja, koska se on minulle helpompaa. Ja jos mennään ihan autolla, niin silloin todellakin mukana on kovat laudat. Lappiin asti ei olla vielä menty kovat katolla, mutta näillä näkymin en tuolla yllätyslaudalla lähde enää reissuun.

Tekijä: Titta-Nina

SUP's UP! Yhteydenotot suppaus(at)gmail.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s