7. SUP-kausi

Tämä kevät on tuntunut ikuiselle jääkaudelle. Kauden aloitus venyi ja venyi. Kallansiltojen alle olisi päässyt aikaisemminkin, mutta nyt se ei jotenkin houkutellut. Näin myöhään en kai ole aloittanut kautta kuin eka kerralla kun ostin laudan silloin heinä-elokuussa. Siitä onkin aikaa, sillä nyt on jo seitsemäs suppailukausi! Mahtavaa, kun vihdoin pääsin vesille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Luultavasti olen nyt paljon lempeämpi ja pitkähermoisempi ihminen. 😀

Ensin piti tehdä lumitöitä, että sai laudat talviunilta. #huhtikuu

Hieman jännitti mahtuuko märkkäri päälle. Mahtuihan se. Talvella noussut paino ei saanut pukua ainakaan näyttämään hyvälle. Jännä, kun sen aina ennättää unohtaa, että tulee se aika kun on sullouduttava muodot paljastavaan märkäpukuun. Ei se kyllä hoikempanakaan tuntunut mukavalle päällä ja heti kun sen saa puettua ylle tulee pissahätä! 😀

Suppailuun tulleet omat kuivapuvut näyttävät ihan aikuisen potkupuvulle, mutta uskon niiden olevan mukavempia päällä.

Moni varmasti tunnistaa paikan sillasta. Viime kauden alun kuvissa näkyy vielä vanha silta uuden rinnalla.

Nyt vain kun sulais äkkiä tuo lähiranta, niin helpottuisi kummasti harrastaminen.

Sup terveisin Titta-Nina

Kevättä kohti

Laskeeko kukaan muu jo päiviä kesään? Minä laskeskelen jo mahdollisen kauden aloitusta täällä lumen paljouden keskellä. Olen muistellut aikaisempia aloituksia ja verrannut niitä. Blogi on siitä hauska, että ne reissut on täällä muistissa.

Mietin myös blogin kohtaloa. Lopettaisinko vai jatkaisinko jollain muulla aiheella. En tiedä.

Uuden ja edelleen ihanan työni vuoksi aika kuluu kuitenkin paljon muuhun, kuten uusien sarjojen ja tuotteiden opetteluun. Koko ajan tulee uutta, mikä on hyvä asia. Ne ja yrittäjyys täyttävät ajatukseni tällä hetkellä ja voi varmaan kohta sanoa, että olen pudonnut kärryiltä SUP-uutuuksien suhteen. Sekin on hyvä asia. Jos ei koko ajan ostele SUP-lautoja jää rahaa huomattavasti enemmän muuhun. Silti huomasin miettiväni yksi päivä, että olisi se ihana jos olisi joku uusi lauta tulevalle kaudelle… Sen täytyy olla joku sairaus.

Tälläinen kevään kaipuinen pikapäivitys tällä kertaa.

Ihanaa kevään odotusta!

Lisäosa Wheelseihin

Sain jo tovi sitten blogin kautta SUP Wheelseihin lisävarusteen,
Strap Handle:n.
Testiin se ei ole vielä päässyt vaikka vesillä olen sen jälkeen käynytkin.
Kas kun avasin paketin, sieltä paljastui aika monta pientä osaa ja härpäkettä. Pienimmät minigrip pussissa. Ajatus sen kokoamisesta ja purkamisesta ei ole houkuttanut vielä kokeilemaan sitä. Tykkään aika nopeista lähdöistä ja yksi lisä juttu ei sitä helpota. Rannasta on kiva päästä nopeasti kotiin, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Jos nuo pienimmät mutterit on irroitettava joka kerta, ne taatusti hukkuvat rannalle joku kerta. Pudonneiden puiden lehtien ja sepelin seasta niitä on vaikea löytää. Testaaminen jää nyt todennäköisesti ensi vuoteen.

Tässä kuvassa setti ennen kokoamista.

*Saatu blogin kautta.

Omat wheelsini ovat jo niin vanhat, että niistä on tullut uusi malli.
Nuo strapitkin ovat siihen uusittuun malliin, mutta pitäisi kuulemma sopia myös vanhempaan malliin, ainakin jotenkin säätämällä.
Strap sopii myös kiinnitettäväksi polkupyörään, mutta koska minun reitti rantaan on ylä- ja alamäkeä, ei matka onnistu polkupyörällä lauta perässä. Nailon narut eivät estäisi lautaa tulemasta päälle alamäessä.
Strapista on siis suurin hyöty tasaisella maalla.

Palaan asiaan, kunhan kelit suosii näiden kokoamista ja purkamista.

Aikaa ja kelejä

11.10.2018

Uusi ihana työ ja reissut ovat pitäneet minut pois vesiltä.
Täytyy tunnustaa, että koska en ole aktiivisesti käynyt syksyllä suppailemassa niin pienikin viima tuntuu nyt tosi kylmälle eikä edes houkuta lähteä vesille. Aikaisempina vuosina aktiivinen karaisu on auttanut eikä jäidenkään seassa ole tuntunut koti-ikävää.

Pääsin pitkästä aikaa lähtemään vesille 11.10. Doris olisi reippaana tyttönä halunnut mukaan, mutta en tietenkään ottanut. Ensi kesänä sitten jos luoja suo meille vielä yhteisiä reissuja. Doris on siis jo 11-vuotias.

Keli suosi, ei tuullut eikä ollut kylmä.
Jotenkin vaan tauon jälkeen tuntui työlläälle ahtautuminen neopreeniin ja laudan kärrääminen rantaan. Olo ei ollut paras, sillä sitkeä päänsärky ja kipeä käsi eivät helpottaneet roudaamista. Matkalla törmäsin naapuriin joka puhuu aina liian kauan kun on lauta mukana, mutta nyt pääsin yhdellä lauseella ja matka jatkui. 😀

flättiä

heijastus

keula

Värit

Kivi

Heinät

Rakastan tuota rauhaa vesillä, mikä on syksyllä ja aikaisin keväällä.
Kiireettömyys, enää ei ole kaahaavia veneitä ja jettejä liikkeellä. Tai jos on, niin ei satuttu olemaan vesillä samaan aikaan.

Vesi on ihan super matalalla. En uskaltanut seisoa kuin ihan kaikista syvimmissä paikoissa, sillä nyt voi olla pinnan alla minullekkin uusia kiviä joista en vielä tiedä mitään. En muista koskaan minun aikana veden olleen noin matalalla. Ja tämä on nyt kuudes kausi.

dsc_19491209261431.jpg

dsc_2209401753292.jpg

Maisema muuttuu pikkuhiljaa, kun Saana tekee tuloaan.

Kävin minun lempisaaressa. Ajattelin, että jos olisin saanut vähän puolukoita piirakkaa varten. No ne oli kerätty hyvin, mutta saari oli taas sotkettu roskilla! Ärsytti tietenkin ihan hirveästi, en jaksa käsittää moista!
Sain siivottua ja kas aurinko alkoi pilkistää pilvien seasta. Siitä tuli hyvä mieli, kuin olisin saanut kiitoksen. 🙂
Voisin viettää tuolla vaikka kuinka kauan aikaa, se on ihana saari.

DSC_2196

Sain ihailla upeita värejä ja otinkin ehkä miljoona kuvaa.

Tällaisia kuulumisia pitkästä aikaa.
Toiveena on päästä vesille ainakin vielä kerran tai kaksi.
Katsotaan, miten onnistuu. Mahtavaa viikkoa kaikille! 🙂

Niin rauhallista

Reissukassi
Reissukassi

Vihdoin ilma oli sopiva yhteiselle SUP-reissulle Doriksen kanssa.
Mukaan lähti tietenkin vettä, juomakippo koiralle ym. Pakkaan tavarat merimiessäkkiin ja laitan sen tuon meidän reissukassin sisälle.
Reissukassin saa selkään, sillä rantaan mennessä minulla on kädet täynnä.
Toisessa kädessä on Doriksen fleksi ja toisessa SUP Wheelseissä oleva SUP-lauta. Osa tavaroista, kuten mela ja paukkuliivit kulkevat laudan päällä.

Tämä sää!

Dorista jännitti selvästi aluksi vaikka se kiltisti tulikin laudalle.
Jouduin aika paljon opastamaan, missä kohtaa olla, ettei taas humpsahda veteen. Meni tovi ja Doris alkoi pysymään enemmän aloillaan, pystyin itsekkin melomaan vähän kovempaa ja tehokkaammin kun ei tarvinnut keskittyä niin paljon koiran liikkeisiin. Välillä se jopa istui nätisti.

Reissunainen

Vesillä oli ihanan rauhallista. Ei yhtään venettä eikä jettiä. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Ja parasta, että ei ollut liian kuuma!

Ei kettään missään!

Hurtta pelastusliivit

Pilvet

Rauhalahden vierasvenesatama

Vesi on laskenut aika paljon. En muistaakseni ole nähnyt tuon laiturin ’jalkoja’ ennen.

Rantavahti
Rantavahti

Pidettiin monta juomataukoa.

Rauhallista ja tyyntä

Lumpeenkukat

Lumpeet kukkii

Ihasteltiin kauniita lumpeita. Nämä eivät ilmestyneet paikalleen viime kesänä lainkaan. Doris kuikki tietenkin ovatko nämä mahdollisesti jotain salaattia…

Tämä oli tähän mennessä Doriksen pisin suppailu’lenkki’, hieman alle viisi kilometriä. Vaikka minä tein suurimman työn vei reissu Doriksesta mehut, uni maistui hyvin.

 

Hiekkaa näkyvissä

Hetki on vierähtänyt tästä reissusta, mutta ajatuksissa se on edelleen.
Kunpa ei olisi tarvinnut vielä lähteä kotiin.
Välimatka on pitkä,  joten harvoin nähdään meidän porukoita.

Yötön yö ja keskiyön aurinko vaati ensin totuttelua ja kotiin tullessa taas iltojen pimeys.

Alun perin suunnittelin suppailua Ratasjärvestä Ratasjokeen ja siitä Tornionjokeen, mutta vesi laski liikaa ja se reissu odottaa nyt jälleen toteutumistaan. Se olisi kannattanut tehdä tulvan aikana…

Aavasaksa

Kävin kuitenkin pari kertaa suppailemassa Tornionjoessa Aavasaksan liepeillä. Keskellä jokea pystyi kävelemään laudan vierellä, niin matalaa vesi oli paikoin.

Kohti särkkää

Ruotsin ja Suomen raja ei mene keskellä jokea vaan kiemurtelee joessa.
Vaikea siis sanoa montako kertaa kävin Ruotsin puolella. 😀

Merrell

Hiekkapohja on minulle luksusta, samoin hiekkarannat ja -särkät.
Vesi oli myös ihanan lämmintä ja kotona huomattiin otsikoista, että se oli silloin Suomen lämpimintä. Vedestä näkyi hyvin läpi ja ensimmäisellä kerralla säikähtelin alkumatkasta jopa virran myötä makaavia vesikasveja. Ne oli äkkiseltään minun mielessä muotoutuneet ihan hylyn malliseksi. Sitten kun totuin siihen, että ne ovat vain vesikasveja eikä pohjassa muutenkaan ole mitään pelottavaa rojua (niinkuin monessa järvessä), aloin keskittyä nauttimaan maisemiin. Suuntasin SUP-laudan keulan kohti Ruotsia.

Matarengi

Oli pakko poiketa Palohietaan ihastelemaan sen hiekkarantoja.
Lähestyin matalikkoa ja samassa lohi hyppäsi edessäni, juuri keulan edessä. Säikähdin niin, että kiljuin! Äkkiä katse ympärille, ei kai kukaan kuullut kun kiljun täällä turhaan. 😀 Lohen lentonäytös oli upea ja kiljumiseni liioiteltua, mutta säikähdin. En vain osannut odottaa sellaista vonkaletta.
Sitten huvitti oma hölmöys. Aika hieno avaraluontohetki laudalla.
Gopro ei muuten koskaan ole päällä silloin, kun jotain tapahtuu!

Vesi paikoin niin matalalla, että evä otti hiekkapohjaan kiinni ja oli kuljettava laudan rinnalla. Se oli aika hassua, keskellä jokea.
Eväkin otti niin pehmeästi hiekkapohjaan, että en lentänyt nokalleen.

Särkällä

Aavasaksanvaara
Vasemmalla Aavasaksanvaara

Joen pohjaa

Isäni asuu joen toisella puolella pienessä Matarengin kylässä.
Se muistuttaa kauniine taloineen pientä piparkakkukylää.

YLI

Autioranta

Ylitys

Yli särkän

Leave Only footprints

Leave only footprints

Ylityspaikka

Toisella puolella särkkää

Matalampi puoli

Aavasaksan sillat

Rakastan tuota jokea, se on kohdellut minua hyvin. Sen kivikkoisiin koskiin en ole laudalla tutustunut. Se ei oikein kiinnosta, sillä ruhjoisin varmasti itseni ihan kunnolla.

Keskiyön aurinko Tornionjoki
Keskiyönaurinko

Koti kotona huomasin laudan vuotavan taas uudesta kohdasta. Lauta on ennenkin tehnyt tepposet Tornionjoessa ja alkoi tuntua lötkölle keskellä jokea. Tuolloin kissa oli teroittanut kyntensä siihen. Sittemmin ollaan osattu pitää pumpattavat kaukana kissasta. Nyt tuossa samaisessa joessa lauta ei kuitenkaan tuntunut millään lailla lötkölle! En ole varma, mitä nyt on tapahtunut. Ehkä kun joskus on kuljetettu tätä katolla, niin sen saumat on löystyneet siitä.

Käyttökertoihin nähden tuo oli kallein lautani ja se harmittaa kovasti. Redin olen myynyt pois, koska ollaan reissattu vähemmän kuin oli tarkoitus. Kotona kuitenkin käytän kovia lautoja, koska se on minulle helpompaa. Ja jos mennään ihan autolla, niin silloin todellakin mukana on kovat laudat. Lappiin asti ei olla vielä menty kovat katolla, mutta näillä näkymin en tuolla yllätyslaudalla lähde enää reissuun.

Muutos suunnitelmiin

Olimme viikon verran pois pohjoisesta. Sillä aikaa vesi oli laskenut huimasti ja suunnitelmissa ollut suppailureitti muuttui heti alkuunsa jo lähtöpaikan osalta.

Vesi vielä korkealla Rauhansillalla

Rauhansilta 26.6.-18

Rauhansilta 26.6

Vedenlaskun jälkeen

Rauhansilta 6.7

Muistin kalareissuilta tuon mudan olevan aika upottavaa, joten alettiin miettiä toista vaihtoehtoa lähtöpaikaksi.

Sama paikka keskiyöllä

Keskiyönaurinko

Kaukana edessä näkyy Ruotsin puolen vaarat.

Hietaniemi

Vähän matkan päässä on Hietaniemen uimaranta. Hiekkaa oli vedenlaskun myötä esillä enemmän kuin olen koskaan siellä nähnyt. Ranta oli upea. Tuuli teki rantaan pieniä aaltoja ja ilma oli ihanan raikas.
Ihan kuin olisi käynyt merenrannalla.

Hietaniemi

Hietaniemi keskiyöllä

En tykkää uida tuolla, koska iho jää aivan ruskeaksi ja se on tiukassa.
Ympärillä on paljon peltoja, veikkaan että se on yksi syy…

Suunnitelmissa on ollut jo vuosia meloa Ratasjärvestä kauniisti kiemurtelevaan Ratasjokeen ja siitä Tornionjokeen.
Viimeksi se oli jo melkein toteutua.
Se vaan on toteutettava veden ollessa korkealla, sillä lähempänä Tornionjokea Ratasjoki muuttui liian matalaksi ja kivikkoiseksi.  Pumpattavassa Starboard WindSUP 11’2 x 32″ Inflatable Fun laudassa on aika jäätävän kokoinen evä, sillä siihen saa myös purjeen kiinni (ja kölin, joka on kylläkin toinen samanlainen evä).

Reissu jäi nyt taas toiseen kertaan, mutta ei haittaa.