Vesijuoksu

Kaikkia lajeja kannattaa kokeilla ainakin kerran. Ollaan kaverin kanssa käyty nyt pari kertaa vesijuoksemassa ja luulempa, että laji jää ohjelmistoon ainakin näin talvella. Se tuntuu sopivan minun olkapäälle paremmin kuin hiihto. Ylämäkiä saa täällä tikkailla koko ajan ja olka kipeytyy siinä touhussa entisestään. Onneksi suppailua se kestää hankittuani todella kevyen melan.

Takaisin aiheeseen. Minua sai tovin houkutella hallille, sillä nakuilu ja vielä meikittä yleisissä tiloissa ei ole minun juttu. Kuulostaa varmasti turhamaiselta, mutta mun naama heloittaa urheillessa punaisempana kuin muiden. 😀
Nämä piti siis voittaa päästäkseni tämän tehokkaan lajin pariin.
Loppujen lopuksi se ei ollut vaikeaa, ehkä hieman epämukavaa.
Kai siihenkin tottuu.
Oli kiva huomata, että lajia harrastaa kaiken ikäiset ei vain mummot!
Sellaiseksi laji ehkä jossain vaiheessa miellettiin.
YouTubesta löytyy hyviä vesijuoksun tekniikkavideoita.
Vesijuoksuun kannattaa mennä juttukaverin kanssa, sillä yksin se voi olla tylsää. Kaverin kanssa tunti hurahtaa todella nopeasti.

Ensimmäisellä kerralla olin käynyt aamulla tunnin hiihtämässä ja kävelin uima-hallille. Tunnin vesijuoksun jälkeen nousin altaasta ja tuntui, että jalat painaa tonnin! Altaassa ei ollut tuntunut miltään.
Aamuinen hiihto ei selvästi ollut hyvä idea.
Minulla oli vaikeuksia pari päivää jalkojen nostamisessa mm. pukiessa.
Opin tästä taas jotain.

Hankin silmääni miellyttävän uimapuvun, mutta se ei ole paras mahdollinen tähän tarkoitukseen. Ilmeisesti vuoren vuoksi uimapuku elää vedessä ihan omaa elämäänsä ja kääntyy nurjapuoli ylöspäin pakaroiden kohdalta tietenkin.
Täytyy hommata paremmin vesijuoksuun sopiva uimapuku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arena uimalakki
Arena Smart Cap
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Märkäpuvusta tuttu vetoketju selässä.

Koska minun huokoinen hiuslaatu nappaisi kloorivedestä varmasti uuden värin, ostin pitkille hiuksille tarkoitetun uimalakin. Katso linkistä video kuinka näppärä lakki tuo on! Uimalakilla on vuoden takuu.
Kiitos Jarnalle, joka houkutteli tämänkin lajin pariin ja vinkkasi uimalakista.

Arena Smart Cap

Aurinkotervehdys
Behind the scenes

Eläinperheessä valokuvaaminen ei ole aivan helppoa. On karvoja ja monenmoista poseeraamista, kuten tämä aurinkotervehdys!:D

Mukavaa pääsiäistä!

Tukisukkasillaan

Blogiyhteistyö Color4Care

Sain testiin Color4Caren puuvillaiset tukisukat. Yrityksestä kerroinkin tässä postauksessa.

Melkein iski valinnan vaikeus, sillä niin ihania värikkäitä vaihtoehtoja heidän tukisukissa on. Niitä löytyy yksivärisinä, raidallisina, kuviollisina sekä nylon versiona. Kaikki ne näytää kivoille. Valitsin kuitenkin vaaleanpunaiset (flamingo). ”Vaaleanpunainen on väri, joka viestii, että sinulla on nuori sydän” kuten sivulla sanotaan.

Mietin ottaisinko isomman vai pienemmän koon, mutta onneksi sivulla on hyvä kokotaulukko mittoineen. Mittaamalla pohkeen ja nilkan ympäryksen kokoni varmistui. Jos emmit kokoa, mittaa taulukon mukaisesti.

Color4care tukisukat
Tukisukat 16-18 mmHg paineella 15,95 €

Sana tukisukka tuo ehkä mieleen hieman jotain muuta kuin näin pirtsakan väriset sukat. Tukisukat on suunniteltu parantamaan jalkojen verenkiertoa ja ennaltaehkäisemään verihyytymiä, suonikohjuja ja turvotusta. Turvotus on ainakin itselleni tuttua seisomatyössä. Sen huomaa työpäivinä siitä, että aamulla jalkaan laitetut pillifarkut kinnaavat illalla pohkeista. Nykyisessä työssäni pidän avokkaita jalassa, joten nämä tulevat vapaa-ajan käyttöön. Täytyy hankkia avokkaisiin nylon tukisukat.

Tukisukkien paine on noin 16-18 mmHg, joten niitä voi pitää jalassa koko päivän ilman huolta epämukavuuden tunteesta. Sukat on kyllä miellyttävän tuntuiset jalassa.

Tukisukat saatu blogin kautta: Color4Care

Yrityksen sivuilta löytyy ihan kaikkea mm. hyödyllisiä kodintarvikkeita kuten kynät ja sakset, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Sain vihdoin ladun tuohon lähimetsään, joten sukat pääsevätkin heti testiin hiihtolenkille ja tulevalle työmatkalle Helsinkiin.

Värikästä liikuntaviikkoa!

Mä hiihdän

Viime talvena ostin sukset piiitkästä aikaa. Tai no tauko vierähti niin pitkäksi, että isäni ne edelliset oli aina ennen ostanut. Olin hiihtänyt viimeeksi koulun kanssa Lapissa kauan sitten. Kyllä, kouluhiihtomme tapahtui niissä maisemissa ja silti sain kouluhiihdosta tarpeekseni! En ehkä silloin osannut arvostaa ja nauttia niistä maisemista. Nyt olisi kyllä kiva päästä sinne hiihtämään uudestaan. Talventuloa on alettu jo odottamaan täällä, mutta kelit on olleet mitä sattuu. Ei oikein pääse vesille, mutta ei hiihtämäänkään. Aika turhauttavaa. Latupohja lanattiin jo kerran, mutta sitten satoi taas vettä…Nyt onneksi on satanut paljon lunta, joten jospa kohta saan ladun lähimetsään.

Appivanhempieni luona käyn aina hiihtämässä heidän vanhoilla metsäsuksilla jos vain ollaan siellä sellaiseen aikaan. Siellä on niin uskomattoman hienot maisemat.
Samoissa maisemissa ollaan suppailtukkin.

Lapissa

Alku oli aika hankala, sillä pelkäsin kuollakseni meidän mutkaisia alamäkiä ja laduttomalle jäälle en uskaltanut mennä yksin. Siksikin, että tiedän yhden ylityskohdan olevan sula / heikossa jäässä läpi talven. Parin kerran jälkeen ajattelin vielä, että hiihto ei ole yhtään mun juttu. Se alkoi kuitenkin sujua ja tuntua jopa mielekkäälle jossain vaiheessa. Kannustavinta oli kuitenkin huomata, että hiihtohousuja sai alkaa kiristämään vyötäröltä.

Jääladulla

Löysin virallisen jääladun ja pysyttelin aluksi sillä. Se kävi kuitenkin aika tylsäksi ja loppujen lopuksi jäällä hiihtäminen kävi minulla lonkkiin. Myös tuuli pääsee isommilla selillä puhaltamaan kovemmin.

Pitkä alamäki edessä

Yritin löytää sellaisen ajankohdan, että ilkeän lähteä metsään kokeilemaan mäkiä ja mutkia. Hyvä, että rohkenin, sillä se oli paljon kivempää kuin tasaisella jäällä hiihtäminen. Loppujen lopuksi mäkien laskeminen olikin kaikkein parasta. Pitäisi uskaltautua laskettelemaan ihan oikeastikkin.

Ladulla

En vain ole aivan tyytyväinen suksiini. Valitsin myyjän kanssa minulle pitopohjasukset. En uskaltanut sijoittaa niihin paljoa, koska ajattelin, että voi käydä niin, että harrastus ei jatkukkaan. Hassuinta oli, että minulle tarjottiin neopreenisiä hiihtomonoja. En ihan lämmennyt ajatukselle, sillä märkäpuvuista tiedän, että ne venyy ja hiostaa…Ne eivät myöskään tuntuneet tukevilta jaloissa. Eli ei kiitos! Suksiini on vain yksi aine joka laitetaan aina ennen hiihtoa. Ongelma olikin viime talvena lähinnä pakkasilla. Miinus seitsemässä asteessa suksien pohjaan alkoi kerääntyä runsaasti lunta, olinkin pari kertaa jättää sukset jäälle ja kävellä kotiin! Joku nauroikin, että pitopohjat menee parhaiten vedessä. No, ainakin keväällä pystyy hiihtämään pitkään…Pitää perehtyä seuraaviin suksiin vähän paremmin itsekkin.

Nyt kuitenkin odotan innolla, että pääsen taas hiihtämään. Se on niin helppoa liikuntaa, kun latu lähtee ihan vierestä. Kunhan vaan nämä säät vähän tasaantuisi…Mikään himohiihtäjä en ole, mutta hiihto tukee hyvin suppailua talvella.

Mitenkäs siellä, tykkäättekö hiihtää?