Mä hiihdän

Viime talvena ostin sukset piiitkästä aikaa. Tai no tauko vierähti niin pitkäksi, että isäni ne edelliset oli aina ennen ostanut. Olin hiihtänyt viimeeksi koulun kanssa Lapissa kauan sitten. Kyllä, kouluhiihtomme tapahtui niissä maisemissa ja silti sain kouluhiihdosta tarpeekseni! En ehkä silloin osannut arvostaa ja nauttia niistä maisemista. Nyt olisi kyllä kiva päästä sinne hiihtämään uudestaan. Talventuloa on alettu jo odottamaan täällä, mutta kelit on olleet mitä sattuu. Ei oikein pääse vesille, mutta ei hiihtämäänkään. Aika turhauttavaa. Latupohja lanattiin jo kerran, mutta sitten satoi taas vettä…Nyt onneksi on satanut paljon lunta, joten jospa kohta saan ladun lähimetsään.

Appivanhempieni luona käyn aina hiihtämässä heidän vanhoilla metsäsuksilla jos vain ollaan siellä sellaiseen aikaan. Siellä on niin uskomattoman hienot maisemat.
Samoissa maisemissa ollaan suppailtukkin.

Lapissa

Alku oli aika hankala, sillä pelkäsin kuollakseni meidän mutkaisia alamäkiä ja laduttomalle jäälle en uskaltanut mennä yksin. Siksikin, että tiedän yhden ylityskohdan olevan sula / heikossa jäässä läpi talven. Parin kerran jälkeen ajattelin vielä, että hiihto ei ole yhtään mun juttu. Se alkoi kuitenkin sujua ja tuntua jopa mielekkäälle jossain vaiheessa. Kannustavinta oli kuitenkin huomata, että hiihtohousuja sai alkaa kiristämään vyötäröltä.

Jääladulla

Löysin virallisen jääladun ja pysyttelin aluksi sillä. Se kävi kuitenkin aika tylsäksi ja loppujen lopuksi jäällä hiihtäminen kävi minulla lonkkiin. Myös tuuli pääsee isommilla selillä puhaltamaan kovemmin.

Pitkä alamäki edessä

Yritin löytää sellaisen ajankohdan, että ilkeän lähteä metsään kokeilemaan mäkiä ja mutkia. Hyvä, että rohkenin, sillä se oli paljon kivempää kuin tasaisella jäällä hiihtäminen. Loppujen lopuksi mäkien laskeminen olikin kaikkein parasta. Pitäisi uskaltautua laskettelemaan ihan oikeastikkin.

Ladulla

En vain ole aivan tyytyväinen suksiini. Valitsin myyjän kanssa minulle pitopohjasukset. En uskaltanut sijoittaa niihin paljoa, koska ajattelin, että voi käydä niin, että harrastus ei jatkukkaan. Hassuinta oli, että minulle tarjottiin neopreenisiä hiihtomonoja. En ihan lämmennyt ajatukselle, sillä märkäpuvuista tiedän, että ne venyy ja hiostaa…Ne eivät myöskään tuntuneet tukevilta jaloissa. Eli ei kiitos! Suksiini on vain yksi aine joka laitetaan aina ennen hiihtoa. Ongelma olikin viime talvena lähinnä pakkasilla. Miinus seitsemässä asteessa suksien pohjaan alkoi kerääntyä runsaasti lunta, olinkin pari kertaa jättää sukset jäälle ja kävellä kotiin! Joku nauroikin, että pitopohjat menee parhaiten vedessä. No, ainakin keväällä pystyy hiihtämään pitkään…Pitää perehtyä seuraaviin suksiin vähän paremmin itsekkin.

Nyt kuitenkin odotan innolla, että pääsen taas hiihtämään. Se on niin helppoa liikuntaa, kun latu lähtee ihan vierestä. Kunhan vaan nämä säät vähän tasaantuisi…Mikään himohiihtäjä en ole, mutta hiihto tukee hyvin suppailua talvella.

Mitenkäs siellä, tykkäättekö hiihtää?

Kuvia, osa Vedenalaista

perameri-hailuoto

Hankittuani Gopron, olen taas muistanut vanhan harrastukseni. Pienenä tykkäsin sukeltaa ja varsinkin meressä, jossa vesi on kirkkaampaa kuin järvessä. Meressä ei myöskään jalkoihin takertuvia vesikasveja tarvinnut säikähdellä.

Ylä- ja aluolella olevat videot on kuvattu Tornionjoessa. Sain kuulla, että alla esiintyvä kalalaji on mutu, suomen pienin särkikala.

sydan

Home is where your heart is ❤

valonpisaroita

Yllä olevat kuvat ovat myös Tornionjoesta.

Kuopion Leväsenlampi on aika rehevä, mutta viime kesänä se oli ihmeen kirkas. Video lammen vesikasveista täällä.

perameri

Matkalla pohjoiseen on minulle täydellinen pysähdyspaikka. Kuivaniemessä sijaitseva Merihelmi on merenrannalla. Ampaisen tietenkin aina tuonne rantaan. Tuntuu niin mahtavalle aina pitkän tauon jälkeen päästä edes kahlaamaan Perämereen.

Ei kyllä yhtään auta kesän kaipuuseen näiden kuvien katselu…

Rakkaat vaarat!

GOPR1479.JPG

Ampaisimme lomani aluksi pohjoiseen meidän molempien sukulaisten luokse. Pumpattavat SUP-laudat pakattiin tietenkin mukaan. Kesälomani virallisesti ensimmäisenä päivänä kivuttiin parin vaaran päälle Ruotsissa (Luppio) ja Suomessa (Aavasaksa). Illalla vielä suppailtiin upeissa maisemissa. Vesi on nyt todella korkealla. Laudat laskettiin veteen Rauhansillan tykönä. Pensaat olivat jääneet veden alle ja ja sai olla vähän kieli keskellä suuta, ettei oksat tartu eviin. Taival alkoi Ratasjärvestä. Kameralla on vaikea saada korkeuseroja näkyviin, mutta esim. Ratasvaara on noin 284 metriä korkea (mies muisteli, en löytänyt virallista tietoa netistä enkä paikallisilta). Siellä ollaan käyty useasti paistamassa makkarat. Ilma oli vielä illallakin tosi lämmin. Meillä oli hyttysmyrkky mukana, muuten olisi saattanut jossain vaiheessa hermo mennä!

Laudat pumpattiin jo pihalla valmiiksi, sillä rannassa on hyttysiä enemmän. Laudat kattotelineille ja rantaan!

GOPR1484.JPG

Oli aika ylellistä, kun veneliikennettä ei tarvinnut koko ajan varoa. Loppumatkasta tajusin, että eipä ole työasiat tulleet mieleen eikä ihme tuollaisissa maisemissa.

GOPR1552.JPG
Bonzai männyt

GOPR1541.JPG

Ratasjärvestä suunnattiin Ratasjokeen, joka on yleensä todella kapea ja kiemurteleva. Tulvan vuoksi joki oli leveämpi. Livuttiin aika hiljaa (ja keskellä) jokea pitkin, sillä mustasta vedestä ei erottanut veden alle jääneitä pensaita. Suunniteltiin, että joku kerta mennään jokea pitkin Torniojokeen. Muutoin olisi voinut nytkin mennä, mutta juomavesi alkoi olla lopussa. Matkaa kertyi 7,45 km.

wp-1468347683314.jpg

GOPR1566.JPG

Takaisin mennässä alkoi tuulla kovempaa. Joesta oikaisimme pusikon läpi takaisin järveen. Olihan tuo vaihtelua Kallaveden jälkeen.

GOPR1569.JPG

Kalat hyppi härnäävästi koko reissun ajan. Mietinkin, että jos asuisin nuissa olosuhteissa olisi meilläkin varmasti kalastustukseen tarkoitettu SUP -lauta!

GOPR1573.JPG

GOPR1585.JPG

Aivan huippu reissu huikeissa maisemissa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Seuraavaan kertaan!

 

 

Torniolaakso

Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava, valjastamaton joki.


Teimme viikonloppuna pikareissun pohjoiseen. Vaikka meillä oli vain yksi päivä aikaa olla perillä halusin ottaa pumpattavan laudan mukaan, just in case! 
Rakastan Lapin maisemia ja vaikka me ei kovin pohjoisessa oltukkaan, on maisemat tuolla 
ihan omaa luokkaansa. 
En ole kotoisin sieltä, mutta asunut pitkään siellä useassakin paikassa. 
Jokin kaipuu sinne aina on, vaikka enää en niin pohjoisessa haluaisi asua. 


Isäni asuu Ruotsin puolella melkein samalla kohtaa kuin anoppini Tornionjoen toisella puolella.
Niimpä nytkin päädyimme SUPpailemaan Ruotsin puolelle lähelle vanhaa tullia.
Tunnelma oli niin erillainen kuin Kallavedessä suppailessa.
Jokilaiva samoili Suomen puolella ja muutamia kalastajia lipui ohi…rauhassa.
Välillä kantautui jostain laukauksen ääniä (sorsastuskausi).
Tällä kertaa ei Övertorneån kunnan tiedoittaja sattunut paikalle kuvaamaan 🙂


Siinä suppailessa aloin ihmetellä, kun lauta tuntui jotenkin löysälle vaikka se oli pumpattu täyteen.
En ajatellut siinä kuitenkaan asiaa sen kummemmin. Myöhemmin rannassa kuulimme, että lauta sihisee. Päästimme ilmat laudasta ja alkoi kuulua sihinää laudan kyljestä. Selvä reikähän se oli! 
En voinut käsittää, mistä se oli tullut. Mihinkään kiveen tms. ei oltu millään kertaa osuttu 
eikä lautaa ole käytetty kovin montaa kertaa.
Aloin miettiä voiko kasassa säilyttäminen vaikuttaa asiaan, mutta sillä ei kuulemma ole merkitystä onko lauta suorana vai kasissa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että kissan on täytynyt raivopäissään jousta laudan päältä ja kynnet on painuneet läpi. Muuta selitystä en keksinyt.
Onneksi laudan voi paikata. Mitään kammoa tästä ei siis jäänyt.

Laudan sivusta löytyikin kissankynnen jäljet. Arttu-kissa oli teroittanut lautaan kyntensä ja
tästä opimmekin, että lautakassi on säilytettävä kissan ulottumissa! Suosittelen sitä muillekkin!
Koska kissankynsistä jäi niin pienet reiät, mies paikkasi ne LiquiSolella. Lautaa on saanut sen jälkeen huoletta käyttää. Tätä maahantuoja tuskin suosittelisi, joten kannattaa aina käyttää laudan omaa paikkaus settiä tai varmistaa maahantuojalta asia ensin.





Kuten kuvasta näkyy, oli seuranamme muutama itikka, mäkärä ja polttiainen! 
Se ei kuitenkaan menoa haitannut.



Niinkuin moni tietää, rakastan merta (vietin lapsuuteni Seskarössä).
Joen pohja muistutti ja olikin ihan kuin meressä! Pohja näkyi vielä parin metrin syvyydessä.
Täällä kotona tuollainen on aika harvinaista ja vain pienellä alueella.

Aavasaksan silta


Talvella noissa kaarissa palaa ihanat pallovalot!


Seesteistä



Kuu



Kuvissa ei näy, mutta taivaalla oli kolme liitovarjoa tai miksi niitä sanotaan. Niissä oli kuitenkin moottorit.
Tuntuu olevan suosittu harrastus Ruotsin puolella, enkä ihmettele yhtään! Aika hienoissa maisemmissa saavat harrastaa ja ihan eri perspektiivistä kuin me.


On Line Supersocke On-Tour


Muutama hyönteinen lentänyt tuulilasiin…
Löysin Tuomaan Tuvasta (Tuomaan Paja) ihanat villasukat vain 14 eurolla. 
Siihen hintaan en kehtaa itse alkaa neulomaan. Mukavasti lämmittivät jalkoja illan päätteeksi. 
Langassa on aloe veraa ja jojobaöljyä.
Toinen shoppailupaikka Juoksengissa on Pörröporo sielläkin on matkamuistoja, mutta myös ihania poro- ja riistaherkkuja! Kahviosta saa mm. keittoa ja poropaniinia. Ihana paikka ja palvelu!



Meidän ja varsinkin minun lempi pysähdyspaikaksi on tullut Kuivaniemessä sijaitseva Merihelmi.
Niinkuin nimi kertoo, sijaitsee se meren rannalla Oulun ja Kemin välissä.
Paljon tuota väliä matkustaneena voin kertoa, että siellä on puhtaimmat ja siisteimmät vessat ikinä tuolla välillä. Myös hyvä ruuan tuoksu houkuttelee viettämään hetken paikassa, mutta koska karvakamut odottavat, ei ruokailuun ole aikaa.

Turisti

Uimarannalta löytyy pukukopit ja lasten leikkipaikka.

Suosittelen pysähtymään Merihelmessä tai edes tuossa rannassa, ihana paikka!
Jos haluaa pysähtyä pidempään löytyy vierestä läpi vuoden palveleva camping alue myös.