Hiekkaa näkyvissä

Hetki on vierähtänyt tästä reissusta, mutta ajatuksissa se on edelleen.
Kunpa ei olisi tarvinnut vielä lähteä kotiin.
Välimatka on pitkä,  joten harvoin nähdään meidän porukoita.

Yötön yö ja keskiyön aurinko vaati ensin totuttelua ja kotiin tullessa taas iltojen pimeys.

Alun perin suunnittelin suppailua Ratasjärvestä Ratasjokeen ja siitä Tornionjokeen, mutta vesi laski liikaa ja se reissu odottaa nyt jälleen toteutumistaan. Se olisi kannattanut tehdä tulvan aikana…

Aavasaksa

Kävin kuitenkin pari kertaa suppailemassa Tornionjoessa Aavasaksan liepeillä. Keskellä jokea pystyi kävelemään laudan vierellä, niin matalaa vesi oli paikoin.

Kohti särkkää

Ruotsin ja Suomen raja ei mene keskellä jokea vaan kiemurtelee joessa.
Vaikea siis sanoa montako kertaa kävin Ruotsin puolella. 😀

Merrell

Hiekkapohja on minulle luksusta, samoin hiekkarannat ja -särkät.
Vesi oli myös ihanan lämmintä ja kotona huomattiin otsikoista, että se oli silloin Suomen lämpimintä. Vedestä näkyi hyvin läpi ja ensimmäisellä kerralla säikähtelin alkumatkasta jopa virran myötä makaavia vesikasveja. Ne oli äkkiseltään minun mielessä muotoutuneet ihan hylyn malliseksi. Sitten kun totuin siihen, että ne ovat vain vesikasveja eikä pohjassa muutenkaan ole mitään pelottavaa rojua (niinkuin monessa järvessä), aloin keskittyä nauttimaan maisemiin. Suuntasin SUP-laudan keulan kohti Ruotsia.

Matarengi

Oli pakko poiketa Palohietaan ihastelemaan sen hiekkarantoja.
Lähestyin matalikkoa ja samassa lohi hyppäsi edessäni, juuri keulan edessä. Säikähdin niin, että kiljuin! Äkkiä katse ympärille, ei kai kukaan kuullut kun kiljun täällä turhaan. 😀 Lohen lentonäytös oli upea ja kiljumiseni liioiteltua, mutta säikähdin. En vain osannut odottaa sellaista vonkaletta.
Sitten huvitti oma hölmöys. Aika hieno avaraluontohetki laudalla.
Gopro ei muuten koskaan ole päällä silloin, kun jotain tapahtuu!

Vesi paikoin niin matalalla, että evä otti hiekkapohjaan kiinni ja oli kuljettava laudan rinnalla. Se oli aika hassua, keskellä jokea.
Eväkin otti niin pehmeästi hiekkapohjaan, että en lentänyt nokalleen.

Särkällä

Aavasaksanvaara
Vasemmalla Aavasaksanvaara

Joen pohjaa

Isäni asuu joen toisella puolella pienessä Matarengin kylässä.
Se muistuttaa kauniine taloineen pientä piparkakkukylää.

YLI

Autioranta

Ylitys

Yli särkän

Leave Only footprints

Leave only footprints

Ylityspaikka

Toisella puolella särkkää

Matalampi puoli

Aavasaksan sillat

Rakastan tuota jokea, se on kohdellut minua hyvin. Sen kivikkoisiin koskiin en ole laudalla tutustunut. Se ei oikein kiinnosta, sillä ruhjoisin varmasti itseni ihan kunnolla.

Keskiyön aurinko Tornionjoki
Keskiyönaurinko

Koti kotona huomasin laudan vuotavan taas uudesta kohdasta. Lauta on ennenkin tehnyt tepposet Tornionjoessa ja alkoi tuntua lötkölle keskellä jokea. Tuolloin kissa oli teroittanut kyntensä siihen. Sittemmin ollaan osattu pitää pumpattavat kaukana kissasta. Nyt tuossa samaisessa joessa lauta ei kuitenkaan tuntunut millään lailla lötkölle! En ole varma, mitä nyt on tapahtunut. Ehkä kun joskus on kuljetettu tätä katolla, niin sen saumat on löystyneet siitä.

Käyttökertoihin nähden tuo oli kallein lautani ja se harmittaa kovasti. Redin olen myynyt pois, koska ollaan reissattu vähemmän kuin oli tarkoitus. Kotona kuitenkin käytän kovia lautoja, koska se on minulle helpompaa. Ja jos mennään ihan autolla, niin silloin todellakin mukana on kovat laudat. Lappiin asti ei olla vielä menty kovat katolla, mutta näillä näkymin en tuolla yllätyslaudalla lähde enää reissuun.

Paluu lapsuuden biitseille

Minulla oli toive, että lomallani pääsisin SUPpailemaan lapsuuden maisemiin, Seskarön saarelle. Saarella on useampikin ranta, missä on pentuna pulikoitu. Minä kyllä taisin sukeltaa enemmän kuin uida normaalisti. Sää suosi meitä pohjoisessa ja päästiin käymään saarella.

wp-image-987843792jpg.jpg

Keväällä kyselin sukulaisilta rannan kunnosta, sillä se näytti jossain kuvissa aika autiolle. Sain vastauksen, että se ei enää ole kuin ennen, mutta ainakin siellä nyt oli porukkaa ihan vieri vieressä (ihan rannalla siis) ja paljon suomalaisia. Ylempänä oli hyvin tilaa.

Rannat saarella ovat pitkälle matalia. Joka sillalta näin, että rannat ovat myös aika kivikkoisia. Saimmekin mennä aika paljon polviltaan, sillä kiviä oli ovelasti myös heti vedenpinnan alla, paljon! Saari nousee merestä vuosittain 9 mm, joten ei ihme, että en muistanut sitä noin kivikkoisena.

Seskarö eli Seittenkaari on parinkymmenen kilometrin päässä Haaparannasta. Vanha saha on edelleen heti tien varressa. Saarella on myös suomalaisia paikan nimiä. Liekkö alkuperäisellä sahalla ollut suomalaisia töissä. Tien varrella oli ’Till salu’ -kylttejä, olishan tuo mahtava paikka mökkeillä ja asua!

Saarella on camping alue ja mökkejä voi vuokrata Seskarö Havsbad:sta, jonka vieressä tuo suosittu uimarantakin sijaitsee. Oli hauska huomata, että tuolla on edelleen muodissa pumpattavat kumiveneet, jollainen minullakin oli, alempana kuva.

wp-image-1479511649jpg.jpg

Lähdimme kuitenkin eri rannasta liikkeelle. Hiekkaranta näkyy tielle ja on aika alussa Seskaröön johtavalla tiellä vasemalla. Rannan vieressä on levike, johon mahtuu noin kolme autoa.

GOPR1663.JPG

GOPR1668.JPG

Rumpuputki.jpg

Loppukevennykseksi vanhoja kuvia minusta Seskarössä, back to the 80’s…

Tällä kertaa minulla oli Billabongin Totally 80’s pantsitkin jalassa 😉

20160716_103654.jpg

 

Torniolaakso

Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava, valjastamaton joki.


Teimme viikonloppuna pikareissun pohjoiseen. Vaikka meillä oli vain yksi päivä aikaa olla perillä halusin ottaa pumpattavan laudan mukaan, just in case! 
Rakastan Lapin maisemia ja vaikka me ei kovin pohjoisessa oltukkaan, on maisemat tuolla 
ihan omaa luokkaansa. 
En ole kotoisin sieltä, mutta asunut pitkään siellä useassakin paikassa. 
Jokin kaipuu sinne aina on, vaikka enää en niin pohjoisessa haluaisi asua. 


Isäni asuu Ruotsin puolella melkein samalla kohtaa kuin anoppini Tornionjoen toisella puolella.
Niimpä nytkin päädyimme SUPpailemaan Ruotsin puolelle lähelle vanhaa tullia.
Tunnelma oli niin erillainen kuin Kallavedessä suppailessa.
Jokilaiva samoili Suomen puolella ja muutamia kalastajia lipui ohi…rauhassa.
Välillä kantautui jostain laukauksen ääniä (sorsastuskausi).
Tällä kertaa ei Övertorneån kunnan tiedoittaja sattunut paikalle kuvaamaan 🙂


Siinä suppailessa aloin ihmetellä, kun lauta tuntui jotenkin löysälle vaikka se oli pumpattu täyteen.
En ajatellut siinä kuitenkaan asiaa sen kummemmin. Myöhemmin rannassa kuulimme, että lauta sihisee. Päästimme ilmat laudasta ja alkoi kuulua sihinää laudan kyljestä. Selvä reikähän se oli! 
En voinut käsittää, mistä se oli tullut. Mihinkään kiveen tms. ei oltu millään kertaa osuttu 
eikä lautaa ole käytetty kovin montaa kertaa.
Aloin miettiä voiko kasassa säilyttäminen vaikuttaa asiaan, mutta sillä ei kuulemma ole merkitystä onko lauta suorana vai kasissa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että kissan on täytynyt raivopäissään jousta laudan päältä ja kynnet on painuneet läpi. Muuta selitystä en keksinyt.
Onneksi laudan voi paikata. Mitään kammoa tästä ei siis jäänyt.

_20180203_2127362140471722.jpg

Laudan sivusta löytyikin kissankynnen jäljet. Arttu-kissa oli teroittanut lautaan kyntensä ja
tästä opimmekin, että lautakassi on säilytettävä kissan ulottumissa! Suosittelen sitä muillekkin!
Koska kissankynsistä jäi niin pienet reiät, mies paikkasi ne LiquiSolella. Lautaa on saanut sen jälkeen huoletta käyttää. Tätä maahantuoja tuskin suosittelisi, joten kannattaa aina käyttää laudan omaa paikkaus settiä tai varmistaa maahantuojalta asia ensin.

 

 

 


Kuten kuvasta näkyy, oli seuranamme muutama itikka, mäkärä ja polttiainen! 
Se ei kuitenkaan menoa haitannut.

 


Niinkuin moni tietää, rakastan merta (vietin lapsuuteni Seskarössä).
Joen pohja muistutti ja olikin ihan kuin meressä! Pohja näkyi vielä parin metrin syvyydessä.
Täällä kotona tuollainen on aika harvinaista ja vain pienellä alueella.

Aavasaksan silta


Talvella noissa kaarissa palaa ihanat pallovalot!

 

Seesteistä

 

 

 

Kuu

 

 


Kuvissa ei näy, mutta taivaalla oli kolme liitovarjoa tai miksi niitä sanotaan. Niissä oli kuitenkin moottorit.
Tuntuu olevan suosittu harrastus Ruotsin puolella, enkä ihmettele yhtään! Aika hienoissa maisemmissa saavat harrastaa ja ihan eri perspektiivistä kuin me.

 

On Line Supersocke On-Tour

Muutama hyönteinen lentänyt tuulilasiin…
Löysin Tuomaan Tuvasta (Tuomaan Paja) ihanat villasukat vain 14 eurolla. 
Siihen hintaan en kehtaa itse alkaa neulomaan. Mukavasti lämmittivät jalkoja illan päätteeksi. 
Langassa on aloe veraa ja jojobaöljyä.
Toinen shoppailupaikka Juoksengissa on Pörröporo sielläkin on matkamuistoja, mutta myös ihania poro- ja riistaherkkuja! Kahviosta saa mm. keittoa ja poropaniinia. Ihana paikka ja palvelu!

 


Meidän ja varsinkin minun lempi pysähdyspaikaksi on tullut Kuivaniemessä sijaitseva Merihelmi.
Niinkuin nimi kertoo, sijaitsee se meren rannalla Oulun ja Kemin välissä.
Paljon tuota väliä matkustaneena voin kertoa, että siellä on puhtaimmat ja siisteimmät vessat ikinä tuolla välillä. Myös hyvä ruuan tuoksu houkuttelee viettämään hetken paikassa, mutta koska karvakamut odottavat, ei ruokailuun ole aikaa.

 

 

 

Turisti

 

Uimarannalta löytyy pukukopit ja lasten leikkipaikka.

Suosittelen pysähtymään Merihelmessä tai edes tuossa rannassa, ihana paikka!
Jos haluaa pysähtyä pidempään löytyy vierestä läpi vuoden palveleva camping alue myös.

 

Uusin tulokas

Sain kesällä pahemman luokan lautakuumeen eikä se mennyt ohi ilman lääkitystä! Onneksi Rautiolta löytyy lääkitys tällaisiin vaivoihin.
Tällä kertaa meille tuli ilmatäytteinen lauta eli ’pumpattava’ suppi, joten saadaan se reissuille mukaan. Ja mikä parasta, tähän saa myös purjeen, eikä tuulta tarvitse kuulema kuin pari metriä niin tällä pääsee liikkeelle. Hyvä näin sisämaassa!

Starboard WindSUP 11’2 x 32″ Inflatable Fun

Jokaisella reissulla tämä ei ole mukana, mutta jos ollaan pidempi aika rannalla ja varsinkin porukalla, niin silloin otetaan myös tämäkin mukaan. Tämä on aivan hauska melottava ja odotan innolla myös purjetta.

Viime reissulla testattiin lautaa Tornionjoessa Ruotsin puolella Materengissa. Lapin reissulla tajusimme myös, että kyllä näitä olisi kiva olla kaksi jo ihan perhesovun vuoksi. 😉 Retkeilykin on kivempaa kaksin vierailla vesillä, joten ostoslista eikun kasvaa…

Takana näkyy Aavasaksan vaara

Aavasaksan sillan pilareista näkyy hyvin Tornionjoen tulvahuipun rajan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6.9.2014
Kuva Göran Lahti /tiedottaja Övertorneå Kommun

Kaksi vuotta on ventovieraat ihmiset napsineet minusta kuvia ja arvelinkin, että jossain vaiheessa tulen niihin törmäämään.
Nyt se sitten kävi, kun kaverini vinkkasi facebookissa minulle, että
taisitte päästä kuviin reissulla ja ihan kunnan sivuille 🙂
Hauska sattuma ja hienon kuvan olikin tiedottaja ottanut.

Tuo maisema vaaroineen on niin tärkeä meän perheelle ja tuo hiekkaranta on harvinainen näky 🙂
En muista, milloin se olisi ollut noin suuresti näkyvillä.
Joessa näkyi paljon myös hiekkasärkkiä ja yhdestäkin rannasta olisi särkkää pitkin päässyt kävelemään saareen.