Viides SUP kausi

Päästiinhän sitä viimein meilläkin vesille! Melkoista kädenvääntöä on ollut Kallaveden kanssa. Kyttäämämme paikka suli ja jäätyi ees taas. Yksi hukkareissukin rantaan tehtiin täysissä varusteissa pumpattavat katolla(kovat oli jäätyneet yhteen). No, nyt 5.4 onneksi kausi päästiin korkkaamaan ja laudat dipattua veteen. Näin aikaisin ei joka tapauksessa olla vielä kautta aloitettu!

Päivällä tuuli niin paljon, että en ajatellutkaan vesille lähtöä. Sitten yhtäkkiä huomasin, että puut eivät enää heiluneetkaan. Tsekkaus sääsovellukseen ja mahdoton kinuaminen, että vesille on päästävä. Kun sain miehen suostuteltua, laitoin SUP kamulle viestiä ja sitten mentiin! Onneksi minulla on yhtä ’hullu’ kaveri Anita, joka ei pelkää kylmää tai märkää! Tiesin, että alkaa satamaan, mutta silti piti päästä. Sade ei nostanut puuskia ja ilma oli ’lämmin’ +3 astetta. Jouduin lopettamaan viime kauden jäiden takia -5 asteessa Pyhäinpäivänä, joten +3 on lämmin!

_20170406_195053

Sateesta huolimatta ei tullut kylmä. Minulla oli märkäpuku ja 5 mm tossut, tossujen alla oli vielä Thermo Wetsoxit. Märkäpuvun päälle jätin ulkoilutakin, sillä sen huppu suojasi sateelta. Minulla kahdet hanskat mukana (toiset 3 mm neopreeniä), mutta lopuksi pärjäsin ilman hanskojakin. Ei näytä tyylikkäälle, mutta lainasin miehen krokseja, ettei tossut kastu kävellessä rantaan.

_20170406_183718

Kuvat meni suurelta osin pilalle sateen takia. Videot on lähinnä Gopron pyyhkimistä märkäpuvun lahkeeseen. Varsinkin, kun sade yltyi lopussa.

Pois lähtiessä kouraisin laudan vedestä kainaloon. Vesi ei tuntunut yhtään niin kylmälle kuin olin kuvitellut. Laittaisin silti paksumman märkäpuvun kuin itse tai vielä parempi olisi kuivapuku. Miksi minulla ei ole kuivapukua, syy löytyy aikaisemmista postauksista.

DSC_8518

Aina ei tarvitse auringon paistaa, että voi suppailla. Varmasti johtuu kauden eka kerrasta, että olin hymy korvissa sateesta huolimatta. Ja itse asiassa sen verran outo olen, että tykkään suppailla sateessa! Kesällä sade yleensä nostattaa kovemman tuulen ja puuskat, joten on oltava varovainen.

GOPR2156-1

Kun laudat oli saatu takaisin auton katolle, huomasi Anita, että ei enää sada! Näinhän se usein menee, mutta onneksi sade ei haitannut meidän menoa!

Näistä hetkistä osaa nauttia, kun on odottanut niin kauan. Silti vaikka maltti olisi samaa tasoa kuin minulla, pitää muistaa turvallisuus. Pitää tuntea taitonsa, vesistö ja kelit. Varusteiden on oltava kunnossa ja lautojen vakaita. Millään marketti laudoilla ei noihin olosuhteisiin tule lähteä!

Säävaraus

 

20160823_190645.jpg

Huomasin autosta suppailijan lähellä erästä lautavuokraamoa. Hän suppaili pilvien alla, joiden kehittymistä ja ukkostutkaa seurasimme mieheni kanssa. Hetken päästä salamoi ja jyrisi. Toivottavasti suppaaja oli jo maissa silloin. En tiedä, kuinka hyvin pienet vuokraamot seuraavat säätä muun työn ohessa, mutta itse en olisi päästänyt suppailijaa tuon rintaman alle.

dsc_6002.jpg

Vaikka olisi kuinka malttamaton mieli päästä vesille, niin kannattaa seurata säätä. Jos vähänkin ilma siltä näytttää niin myös ukkostutkaa ja rintamien liikkeitä. Ukkosen kanssa ei ole leikkimistä! Jos suppailut jää väliin, niin voi vaikka päivittää välineitä tai suunnitella uusia reittejä.

dsc_6003.jpg

Sään seuraaminen kulkee käsikädessä suppailun kanssa. Liian kovalla tuulella ei vesille mennä eikä ukkosella. Kovemmalla tuulella voi aaltosuppailla, mutta turvallisessa ja tutussa paikassa, jossa ei ole kiviä joihin voi pudotessa satuttaa itsensä. Aaltosuppailu merellä on kivaa. Tuulisella säällä ei kovin kauaksi rannasta pääsekkään ja merenrannat ovat matalia. Tuuli vielä työntää vettä ylemmäksi rannalle. Tuulisen päivän jälkeen onkin parhaat mainingit.
Maatuuli on poikkeus, silloin ei suppailla.

dsc_6006.jpg

Myös sadekuuro saattaa nostaa kovemman tuulenpuuskan. Vedenkestävään säkkiin kannattaakin varata tulitikut ym. jos joutuu odottamaan sään paranemista. Omilla reiteilläni on paikkoja, joissa on jopa iso grillikatos ja valmiit puut. Suppaillessa harvemmin tulee kylmä. Huonommalla säällä päälle kannattaa laittaa vettä- ja tuultapitävät vaatteet. Kauden lopussa märkä- tai kuivapuku. Kesällä kertakäyttöinen sadetakki (voi käyttää useamman kerran) on ihan kätevä ja helppo pitää mukana. Siitä kannattaa solmia suuret hihansuut ja helma vähän pienemmäksi.

20160824_201014.jpg

Ilmoita aina jollekkin, kun lähdet vesille. Lataa puhelimeen Suomi 112 sovellus, kun soitat sovelluksen kautta hätäkeskukseen, se paikantaa sinut pelastusvirainomaisille. Minäkin suppailen joskus paikoissa, joita en tunne niin hyvin. Varsinkaan saarien nimiä. Reitti olisi tietenkin hyvä suunnitella ennalta varsinkin tuulen kannalta. On hyvä meloa ensin vastatuuleen ja tulla takaisin myötätuuleen, ettei tule yllätyksiä omien voimien väsyessä. Kun oppii tuntemaan omat rahkeensa voi poiketa tuosta neuvosta. Puhelimen vedenkestävä suojapussi on kätevä, yliolan puettuna pysyy lähellä kokoajan. Se estää myös vedenkestävän puhelimen lipsahtamista järveen. Kannattaa harjoitella etukäteen, miten puhelin toimii märillä käsillä/suojapussin läpi  (Viisaasti vesillä vinkki).

dsc_6018.jpg

Safety first!

 

 

Ahvenia kiitos!

Parasta, mitä tiedän on päästä raittiiseen ilmaan permanentin ja hiuslakan katkuisen työpäivän jälkeen.
Nyt on monena päivänä tuulen puuskat olleet 10m/s ja olen odotellut, että ne illaksi laantuvat.
Pieni sateen uhka ei haittaa, jostain syystä tykkään suppailla sateellakin.
Laudalla vesillä ollessa on vaan otettava huomioon, että sadekuuro nostattaa kovemman puuskan.
On tiedettävä omat taidot, voimat ja tuulen suunta. Tämä siksi, ettei tule yllätyksiä oman jaksamisen kannalta. Takaisin meloessa sai todella meloa tuulta vastaan, mutta se ei tullut yllätyksenä. Rantautumispaikkoja oli koko ajan lähellä, vaikkakin tiesin kyllä selviäväni kotirantaan.
Silti kaikkeen kannattaa varautua ja nytkin minulla oli mm. tulitikut mukana (Pölhö oli lähellä ja siellä on muistaakseni polttopuita). Puhelimeen kannattaa ladata 112 Suomi -sovellus. Sovelluksen avulla soitettu puhelu välittää GPS-sijaintitietosi Hätäkeskukseen automaattisesti.

Olen saanut asiakkailtani vinkkejä paikoista, joista voisin saada ahvenia.
Ne toiveissa lähdin vesille. Laitoin tuulta- ja vettäpitävän takin ja neopreeni leggingsit jalkaan (mukavammat istuskella laudalla). Välillä seisoin laudalla (onkiessa), mutta kun se lähti liikkeelle, en uskaltanut seisoa jos lauta osuisi kiviin lentäisin kyydistä. Olisi pitänyt ottaa kahvakuula ankkuriksi, mutta koska olin SUP Wheelseillä liikkeellä ei lisäpainon roudaaminen kiinnostanut.

Se niistä ahvenista!

Se tunne, kun on roudannut kaiken vesille ja hetken päästä tilanne on tämä…
Onnistuin saamaan siiman niin sotkuun, että en saanut sitä tietenkään selvitettyä.
Hieman nolostutti, sillä rannalla lenkkeilijät pysähtyivät ihmettelemään touhuani.
Minä kun luulin, että noissa pusikoissa ei kukaan lenkkeile…

GoPro flättää ikävä kyllä aika paljon. Takaisin mennessä sai meloa ihan kunnolla vastatuuleen aallokossa.
Lyhyellä matkalla meni varmaan puolet pidempään kuin normaalissa kelissä.
Päivän vatsalihas treenit suoritettu!

Pileen menneestä onkireissusta huolimatta liikunnasta ja ulkona olosta tulee aina hyvä olo!
Jospa ensikerralla otan varasiiman mukaan. Leveä Whopper toimi kyllä hyvin tähänkin tarkoitukseen.
Kaiken tarvittavan saa hyvin mahtumaan kannelle. On olemassa myös kalastukseen tarkoitettuja SUP-lautoja himo kalastajille.

Sadepäivän SUP

9.11.2014

 Tasan vuosi sitten oli lumi maassa, mutta nyt puutarha on herännyt uudelleen eloon!
Hauska kuinka blogi toimii myös sääpäiväkirjana!

9.11.2015

Vaikka tiesin, että sade suurella todennäköisyydellä tulee kun olen vesillä, lähdin silti.
En ollut menossa niin kauaksi, etten pääsisi suht nopeasti takaisin jos sade yltyisi.

Maa oli niin märkä, että laitoin mieheni crocksit märkäpukutossujen päälle.
Kamalan näköiset, tiedän! Tarkoitus oli, että saan pidettyä tossut mahdollisimman
pitkään kuivina, ettei varpaita ala paleltamaan.
Minulla oli kahdet hanskat mukana. Toiset hanskat tungin muovipussiin, etteivät kastu.

Luulin, että sorsatkin ovat jo lähteneet muille maille, mutta siellä niitä vielä on!

Kävin mutkan Särkiniemessä, kun en oikein keksinyt minne mennä.
Joka puolella oli yhtä pilvistä ja harmaata.
Särkiniemeen mennessä alkoikin tihkuttaa. Pois tullessa ripeksikin jo vähän enemmän.
Minulla oli tuulta- ja vettäpitävä takki ja märkäpukuleggingsit päällä.
Vedin hupun piponi suojaksi, että se säilyisi vähän kuivempana.

Ajattelin mennä tuonne Saaristokadunsillan vieressä olevaan Pölhön saareen pitämään sadetta.
Yleensä siellä on aina ihmisiä, mutta tällä kertaa ei savu noussut grillikatoksesta.
Itsekin jätin tulitikut kotiin, kun en ajatellut tarvitsevani niitä.

 Sataa sataa ropisee!

En ihmettele, miksi Pölhö on niin suosittu paikka. Se on kauniilla paikalla.
Nyt se vain tuntui hieman pelottavalta, kun siellä ei ollut kuin jonkun kodittoman? makuupussi.
Mielikuvitus alkoi laukata, enkä jäänyt viihtymään sen pidemmäksi aikaa.

Sateensuojassa

Hiukset olikin ihan likomärät, kun pääsin kotiin!

Ankean näköinen kotimatka odotti. Loppumatkan meninkin lujempaa, sillä alkoi olla hieman vilu.
Vapaapäivän parhautta oli, että pystyi napsauttamaan saunan päälle kotona! 🙂
Uskon, että sormiani ei paleltaisi niin paljon jos en ottaisi nuita kuvia…