Suit Up!

En kauheasti fanita märkäpukuja, mutta kun aika on, se on pakko pukea päälle. Ainakin se on lämmin. Laitoin nyt myös Wetsoxit tossujen alle. Puvun päälle laitoin vielä vettä ja tuulta hylkivän takin. Hyvin tarkeni.

_20171012_171610501549916.jpg

En suunnitellut sen kummemmin mitään reittiä vaan ajattelin, että menen fiiliksen ja tuulen mukaan. Tuulta ei juurikaan ollut suojaisilla paikoilla, mutta Saaristokadun toisella puolella tuli isompaa aaltoa vastaan. Aikaisemmin viikolla puhaltaneet tuulet oli veroittaneet aika paljon lehtiä puista. Viimeisiä aikoja nauttia näistä kauniista väreistä tälle syksylle.

dsc_4400316381734.jpg

Alkumatka näytti aika synkälle, mutta sitten hieman kirkastui ja Kallavesi tyyntyi. Kuvailin viimeisiä värikkäitä puita ym. ja koska minulla oli termarissa kahvia, menin saareen juomaan ja lämmittelemään näppejä.

dsc_44931161419312.jpg
Kahvihetki

Tutkimusretkellä saaressa huomasin taas roskia. Ei onneksi paljon, mutta ihmettelen kummasti tuota dödöä. Viimeeksi löytyi vastaava toisesta paikasta (lähellä sekin). Se oli heitetty puolukoiden sekaan leipäpussin ja elmukelmun lähelle. Jos sen poisvienti onnistuu SUP-laudallakin niin varmasti muillakin välineillä!

_20171012_173933672900318.jpg

_20171012_174236291065439.jpg

Koska kahvi sulatti näpit ja eikä vielä raaskinut lähteä pois, kävin ihailemassa Rauhalahdessa syksyn värejä.

dsc_45591375299564.jpg

Vähiin käy ennenkuin loppuu, mutta täytyy olla tyytyväinen, että ei kuitenkaan vielä ole ollut tuollaisia kelejä, joista FB tänään muistutti!

_20171012_193105945872793.jpg

Ihanaa syksyn jatkoa!

Värikäs lauantai 

Olin siivoamassa, kun mies soitti ja käski lopettaa siivoamisen ja lähteä vesille kun on niin hyvä ilma. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ilma oli parantunut vaan siinä siivotessa, en vain ollut huomannut. Olen kyllä kiitollinen tuosta ’käskystä’, sillä sen jälkeen kelit huononi huomattavasti.

Napsin tietenkin kuvia suppailun lomassa ja moni lenkkeilijä saattoikin bongata minut pyllistelevässä asennossa rantakaislikossa. En joogannut vaan kuvasin. 😂

Löysin taas ajopuun vedestä. Se oli tosi painava ja aika hieno. Yritin keksiä, mitä siitä voisi tehdä. Melominen sen kanssa oli kuitenkin hankalaa, joten kävin jemmaamassa sen maihin.


Vesi on yhtäkkiä noussut aika paljon. On nyt kyllä satanutkin ihan urakalla.


Tuosta kerrasta puiden lehdet ovat putoilleet aika paljon ja kauniit värit katoaa pikkuhiljaa. Harmi. Kausi jatkuu kuitenkin, kunnes jää peittää järven.


Kannattaa nauttia näistä hetkistä vielä kun voi.
Siivota kyllä ennättää myöhemminkin.

Ihan pimeetä

Tunnustan, jäin hieman koukkuun kuutamosuppailuun. Tällä reissulla kuitenkin tuuli väillä enemmän, joten se toi omat haasteensa.

Meloin ensin aaltoja vastaan. Huomasin välillä minivaahtopäitä. Aallot paukahtelivat lautani alla ja ne myös kastelivat laudan päältä. Minulla oli paksummat neopreenilegginsit päällä, joten no hätä! Meloin kohti isoa oranssinkeltaista kuuta. Se oli isompi ja lumoavampi kuin edellisenä iltana. Välillä huomasin meloessa kuuta kohti sivusilmällä kuinka auringonlasku osui takkiini. Lumoava sekin. Kuu kiinnosti kuitenkin enemmän. Ajattelin, että jos melon lähemmäksi saan kunnon kuvan, paskat! Ei onnistunut kännykällä, ei Goprolla. Olisipa kunnon kamera!

Alkumatka meni aallokossa ja kotiinpaluu. Mietin, miksi tuo Kallavesi on niin äkäinen? Yleensä se rauhoittuu illalla. Aallot pimeällä kuun loisteessa, uusi elämys sekin.

DSC_2792

Olen harrastanut lajia viisi kesää ja silti löydän uusia juttuja siitä.
Kehityn kokoajan melojana, mutta luonnon puolesta saan aina erillaisia kokemuksia.

 

Vieläkö siellä jatketaan kautta?

Suppailua pimessä

Eilen oli aivan mielettömän ihana ilma, joten ulkoiltiin paljon poikani kanssa. Illalla hän suuntasi vielä pyörälenkille ja minä tietenkin järvelle.
Ilta hämärtyi aika nopeasti ja minulla ei ole vielä laudassani valkoista valoa, mikä pitäisi olla illan hämärtyessä. Onneksi vesillä ei ollut ketään muita liikkeellä. Olisi kyllä kannattanut olla, sillä sen verran upeaa siellä oli. Auringonlasku maalasi taivaan ja toisella puolella komeili täysikuu.
Tuntui aika uskomattomalle, oli epätodellisen hienoa olla paikalla.

Lähdin kotoa niin kiireellä, että en tajunnut ottaa edes otsalamppua mukaan. En ottanut huomioon, että osaa metsäreitistäni ei ole valaistu. Pois lähtiessä kompuroin pienellä polulla lauta kainalossa kännykän taskulampun valossa ja olin saada pari kertaa sydärit pimeässä metsässä. Lauta oli pakko kantaa lenkkipolun valaistulle alueelle asti, jotta näin laittaa SUP Wheelsit paikoilleen ja jatkaa matkaa. Onneksi uusi lautani on super kevyt kantaa! Vesillä ei pelottanut, mutta pimeä metsä ei ollut mun lemppari lainkaan! ;D

Pimeä alkoi vaikuttamaan tasapainooni ja loppumatkan menin polviltaan. Vesi on laskenut aika paljon, mutta onneksi tunnen reitin ja sen kivikot.

DSC_2712

Pimeä metsäosuus odottaa…

Vielä tänäänkin olen ollut ihan fiiliksissä reissusta, joten täytyy hankkia valot, jotta pääsee pimeälläkin suppailemaan turvallisesti.
Instagramissä on hienoja valoja lautaan, mutta sellaisia en ole Suomessa nähnyt. Ikävä kyllä muutkin on varmasti tilattava.

Kuvia, osa Heijastuksia

Vesillä on usein aika taianomaisia hetkiä, esim. pilvien heijastuessa järven pintaan. Näyttää siltä kuin suppailisi pilvissä.

Neon kaks 😀

Yllä olevat kuvat ovat tältä Lapin reissulta.

Aika moni lopettaa kautensa heti bikinikesän mentyä, mutta lisävarusteilla kautta saa jatkettua upeissa maisemissa. Syksyllä meillä on niin kauniit värit, ilma on ihanan raikas ja veneliikenne hiljenee. Silloin pääsee rauhassa tutustumaan uusiin paikkoihin isompienkin selkien yli eikä ole kenenkään jaloissa. Yllättävän usealla on vesillä hirmuinen kiire, meillä ei.

aurinko-kyydissa

Syksyn suppailuretkillä sielu lepää värikylläisessä maisemassa.

syyskuu16

Kautta odotellessa muistellaan menneitä kuvin. Seuraava Kuvia osa käsittelee siltoja.

 

Yllätyksiä pinnan alla

Syksyn koleutta ilmassa. Silti on päästävä vesille aina kun on mahdollista! Nautin siitä rauhasta, mikä vesillä nyt on. Ei tarvitse kiirehtiä kenenkään alta pois. Joka vuodenajassa on omat juttunsa, mutta syksy on ihanaa aikaa SUPpailla. Tällä kertaa reissu ei ollut kuitenkaan kaikista mukavin.

Syksy on ollut ihanan lämmin, mutta nyt ilma on jo ihan eri viileä. Vaatii taas totuttelua pitkästä aikaa. Hassua, vaikka olen ollut kylmemmilläkin keleillä suppaamassa! Jopa, kun taivaalta on tullut lunta/räntää.

20161020_194836.jpg

Vesi on syksyiseen tapaan laskenut ja yllättikin meidät ikävästi. Laskeuduin polvilleni vähän normaalia aikaisemmin lähetyttäessä saarta, jonne olimme menossa tulille. Onneksi mieheni teki perässäni myös näin, sillä hänen lauta jäi evästä kiinni kiveen/matalikkoon sysimustassa vedessä. Todennäköisesti hän olisi lentänyt veteen, jos olisi seissyt laudalla. Minulla taas kolahti mela kiveen paikassa, jossa olen luullut olevan todella syvää. Olen luullut tuntevani vesistön, jossa liikun todellla hyvin eri vedenkorkeuksien aikaan, mutta näin ei olekkaan. Aika hurjaa, sillä ollaan nähty veneidenkin menneen tuosta kohdasta ja kauhealla vauhdilla vielä. Tuosta jäi vähän sellainen fiilis, että ei kannata ainakaan yksin lähteä vesille nyt. Sääli, sillä minusta on ollut aivan ihana tehdä reissuja myös ihan itsekseen. Poistuessamme saaresta meloimme pitkän matkaa polviltaan, varmuuden vuoksi. Tuli ihan skitso olo ja näin muka vedessä koko ajan jotain pinnan alla. Tämä on kyllä asia, mistä en pidä Kallavedessä!

En halua pelotella, mutta kannattaa olla varovainen nyt. Sysimustasta vedästä pinnan alla olevat kivet erottaa yleensä vasta kohdalla ja silloin voi olla liian myöhäistä. Olin itsekkin tyhmä, kun en halunnut pukea vielä koko märkäpukua. Aina sinne veteen ei mennä omasta syystä, joten on aika pukeutua viisaati vesille. Tahtoisin hankkia kuivapuvun, mutta on ongelmallista löytää sellaista, jossa ei ole lateksia mansetissa. Ne ovat myös aikahintavia verrattuna märkkäreihin, mutta koska harrastus tuskin on loppumassa niin se olisi hyvä sijoitus.

Muuttolintujen ylittäessä, tuli meilläkin sellainen tunne, että alkaa olla liian kylmä lähdetään pois…kirkkaampiin vesiin, jossa kivet ei yllätä mustassa vedessä.

En usko, että reissusta jää mitään pahempaa traumaa, mutta se herätti kyllä laittamaan turvavarusteet vielä parempaan kuntoon.

Syys SUPpailua

20161006_195852.jpg

Olen ollut tänäkin syksynä aika onnekas työvuorojen ja säiden suhteen. Töiden jälkeen tietenkin äkkiä laudan kanssa vesille. Välillä olen käynyt vähän kovemmalla tuulella ja saanut kivasti vatsalihakset kipeäksi. Ne siis on vielä tuolla jossain! 😀 Huomasin, että lehdet ovat aika nopeasti tippuneet puista viime reissun jälkeen. Ihailin värikkäitä puita auringonpaisteessa. Oli kaunista! Jäin kahville paikkaan, jossa oli hyvä kivi kahvipöytänä.

dsc_6824.jpg

Sinilevää on paikoin vieläkin. Vesi on laskenut aika paljon ja tuonut uusiakin kiviä näkyviin paikoissa, joissa tiesinkin olevan kiviä heti pinnan alla.

dsc_6794.jpg

20161006_201330.jpg

Billabongin palmupäntsit piti lämpimänä vaikka vähän kastuivatkin. Hanskoja en tarvitnnut muuta kuin märän laudan roudaamiseen.

Muutama lehti tarttui matkaan! Paluumatkan ylämäet tuntuu tänään käsissä. Onneksi on nuo SUP Wheels kärryt kuitenkin, niin pääsee kätevästi yksinkin vesille.

dsc_6872.jpg

Märkä Whopper sai illalla hienot kuurankukat ylleen. Tiki ukon neulasripset ovat ihan itsekseen asettuneet juuri tuohon! 🙂