Aikaa ja kelejä

11.10.2018

Uusi ihana työ ja reissut ovat pitäneet minut pois vesiltä.
Täytyy tunnustaa, että koska en ole aktiivisesti käynyt syksyllä suppailemassa niin pienikin viima tuntuu nyt tosi kylmälle eikä edes houkuta lähteä vesille. Aikaisempina vuosina aktiivinen karaisu on auttanut eikä jäidenkään seassa ole tuntunut koti-ikävää.

Pääsin pitkästä aikaa lähtemään vesille 11.10. Doris olisi reippaana tyttönä halunnut mukaan, mutta en tietenkään ottanut. Ensi kesänä sitten jos luoja suo meille vielä yhteisiä reissuja. Doris on siis jo 11-vuotias.

Keli suosi, ei tuullut eikä ollut kylmä.
Jotenkin vaan tauon jälkeen tuntui työlläälle ahtautuminen neopreeniin ja laudan kärrääminen rantaan. Olo ei ollut paras, sillä sitkeä päänsärky ja kipeä käsi eivät helpottaneet roudaamista. Matkalla törmäsin naapuriin joka puhuu aina liian kauan kun on lauta mukana, mutta nyt pääsin yhdellä lauseella ja matka jatkui. 😀

flättiä

heijastus

keula

Värit

Kivi

Heinät

Rakastan tuota rauhaa vesillä, mikä on syksyllä ja aikaisin keväällä.
Kiireettömyys, enää ei ole kaahaavia veneitä ja jettejä liikkeellä. Tai jos on, niin ei satuttu olemaan vesillä samaan aikaan.

Vesi on ihan super matalalla. En uskaltanut seisoa kuin ihan kaikista syvimmissä paikoissa, sillä nyt voi olla pinnan alla minullekkin uusia kiviä joista en vielä tiedä mitään. En muista koskaan minun aikana veden olleen noin matalalla. Ja tämä on nyt kuudes kausi.

dsc_19491209261431.jpg

dsc_2209401753292.jpg

Maisema muuttuu pikkuhiljaa, kun Saana tekee tuloaan.

Kävin minun lempisaaressa. Ajattelin, että jos olisin saanut vähän puolukoita piirakkaa varten. No ne oli kerätty hyvin, mutta saari oli taas sotkettu roskilla! Ärsytti tietenkin ihan hirveästi, en jaksa käsittää moista!
Sain siivottua ja kas aurinko alkoi pilkistää pilvien seasta. Siitä tuli hyvä mieli, kuin olisin saanut kiitoksen. 🙂
Voisin viettää tuolla vaikka kuinka kauan aikaa, se on ihana saari.

DSC_2196

Sain ihailla upeita värejä ja otinkin ehkä miljoona kuvaa.

Tällaisia kuulumisia pitkästä aikaa.
Toiveena on päästä vesille ainakin vielä kerran tai kaksi.
Katsotaan, miten onnistuu. Mahtavaa viikkoa kaikille! 🙂

Jäätä, usvaa ja pinkki taivas

Viime vuonna kausi päättyi pyhäinpäivänä pakkasessa.
Nytkin lähiranta jäätyi pakkasten myötä.
Näillä keleillä ei hirveästi huvita kärrätä lautaa SUP Wheelseillä rantaan ja takaisin. Ilman puolesta kuitenkin oli hinku päästä vesille vielä ja jos olisin jäänyt autokyytiä odottamaan olisi kerennyt tulla pimeä.
Eli SUP Wheelseillä rantaan.

_20171107_084211885383688.jpg
Lähiranta jäässä.
_20171107_084316743670119.jpg
Lauta jään päällä.

Sateen ja lauhan jälkeen ajattelin, että jää olisi varmaan niin heikkoa, että pääsisin siitä laudalla läpi. Paikka, josta yleensä lähden vesille oli kuitenkin liian vahvan jään peitossa.
Kamat kasaan ja matka jatkui eteenpäin, missä tiesin olevan sulempaa.
Matkalla mietin, että ’jes’ tullessa on sitten taas yksi ylämäki lisää…
Isommalla selällä oli hyvin sulaa vaikka sielläkin oli jäät jo käyneet.

_20171107_0845272122057735.jpg

_20171107_084652927250669.jpg
Jäällä.

Tähän aikaan vuodesta osaa nauttia joka kerrasta kun vielä pääsee vesille.
Aika hieno fiilis oli juoda päiväkahvit laudan päällä eikä ollut yhtään kylmä.

Päivä hämärtyy nopeasti ja neljän maissa on jo pimeää. Näytti aika hienolle hämärtyessä loistavat katuvalot. Tästä syksystä ja oikeastaan kaudesta parhaimpana muistona on jäänyt mieleen kuutamosuppailut pimeässä.

dsc_51382096987645.jpg

Niin kaunista ja rauhallista!

dsc_5141385443218.jpg

Kuvan Whopper on painavampi kärräillä kuin Wide Point , mutta valitsin sen koska sillä olen käynyt ennenkin tähän vuodenaikaan. Kärrätessä se alkoi tuntua aika raskaalle ja mietinkin, miksi ihmeessä mä en ole nyt jossain kaukana rannalla kantamassa surffilautaa kainalossa…
Se olisi kevyempi. Ei pidä valittaa, kun näin hienoja kokemuksia saa täälläkin. Kunhan vähän näkee vaivaa. Usva, jää, pinkki taivas ja tyyni rauhallinen Kallavesi jäi tästä reissusta muistoksi. Kelpaa!

Suit Up!

En kauheasti fanita märkäpukuja, mutta kun aika on, se on pakko pukea päälle. Ainakin se on lämmin. Laitoin nyt myös Wetsoxit tossujen alle. Puvun päälle laitoin vielä vettä ja tuulta hylkivän takin. Hyvin tarkeni.

_20171012_171610501549916.jpg

En suunnitellut sen kummemmin mitään reittiä vaan ajattelin, että menen fiiliksen ja tuulen mukaan. Tuulta ei juurikaan ollut suojaisilla paikoilla, mutta Saaristokadun toisella puolella tuli isompaa aaltoa vastaan. Aikaisemmin viikolla puhaltaneet tuulet oli veroittaneet aika paljon lehtiä puista. Viimeisiä aikoja nauttia näistä kauniista väreistä tälle syksylle.

dsc_4400316381734.jpg

Alkumatka näytti aika synkälle, mutta sitten hieman kirkastui ja Kallavesi tyyntyi. Kuvailin viimeisiä värikkäitä puita ym. ja koska minulla oli termarissa kahvia, menin saareen juomaan ja lämmittelemään näppejä.

dsc_44931161419312.jpg
Kahvihetki

Tutkimusretkellä saaressa huomasin taas roskia. Ei onneksi paljon, mutta ihmettelen kummasti tuota dödöä. Viimeeksi löytyi vastaava toisesta paikasta (lähellä sekin). Se oli heitetty puolukoiden sekaan leipäpussin ja elmukelmun lähelle. Jos sen poisvienti onnistuu SUP-laudallakin niin varmasti muillakin välineillä!

_20171012_173933672900318.jpg

_20171012_174236291065439.jpg

Koska kahvi sulatti näpit ja eikä vielä raaskinut lähteä pois, kävin ihailemassa Rauhalahdessa syksyn värejä.

dsc_45591375299564.jpg

Vähiin käy ennenkuin loppuu, mutta täytyy olla tyytyväinen, että ei kuitenkaan vielä ole ollut tuollaisia kelejä, joista FB tänään muistutti!

_20171012_193105945872793.jpg

Ihanaa syksyn jatkoa!

Värikäs lauantai 

Olin siivoamassa, kun mies soitti ja käski lopettaa siivoamisen ja lähteä vesille kun on niin hyvä ilma. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ilma oli parantunut vaan siinä siivotessa, en vain ollut huomannut. Olen kyllä kiitollinen tuosta ’käskystä’, sillä sen jälkeen kelit huononi huomattavasti.

Napsin tietenkin kuvia suppailun lomassa ja moni lenkkeilijä saattoikin bongata minut pyllistelevässä asennossa rantakaislikossa. En joogannut vaan kuvasin. 😂

Löysin taas ajopuun vedestä. Se oli tosi painava ja aika hieno. Yritin keksiä, mitä siitä voisi tehdä. Melominen sen kanssa oli kuitenkin hankalaa, joten kävin jemmaamassa sen maihin.


Vesi on yhtäkkiä noussut aika paljon. On nyt kyllä satanutkin ihan urakalla.


Tuosta kerrasta puiden lehdet ovat putoilleet aika paljon ja kauniit värit katoaa pikkuhiljaa. Harmi. Kausi jatkuu kuitenkin, kunnes jää peittää järven.


Kannattaa nauttia näistä hetkistä vielä kun voi.
Siivota kyllä ennättää myöhemminkin.

Ihan pimeetä

Tunnustan, jäin hieman koukkuun kuutamosuppailuun. Tällä reissulla kuitenkin tuuli väillä enemmän, joten se toi omat haasteensa.

Meloin ensin aaltoja vastaan. Huomasin välillä minivaahtopäitä. Aallot paukahtelivat lautani alla ja ne myös kastelivat laudan päältä. Minulla oli paksummat neopreenilegginsit päällä, joten no hätä! Meloin kohti isoa oranssinkeltaista kuuta. Se oli isompi ja lumoavampi kuin edellisenä iltana. Välillä huomasin meloessa kuuta kohti sivusilmällä kuinka auringonlasku osui takkiini. Lumoava sekin. Kuu kiinnosti kuitenkin enemmän. Ajattelin, että jos melon lähemmäksi saan kunnon kuvan, paskat! Ei onnistunut kännykällä, ei Goprolla. Olisipa kunnon kamera!

Alkumatka meni aallokossa ja kotiinpaluu. Mietin, miksi tuo Kallavesi on niin äkäinen? Yleensä se rauhoittuu illalla. Aallot pimeällä kuun loisteessa, uusi elämys sekin.

DSC_2792

Olen harrastanut lajia viisi kesää ja silti löydän uusia juttuja siitä.
Kehityn kokoajan melojana, mutta luonnon puolesta saan aina erillaisia kokemuksia.

 

Vieläkö siellä jatketaan kautta?

Suppailua pimessä

Eilen oli aivan mielettömän ihana ilma, joten ulkoiltiin paljon poikani kanssa. Illalla hän suuntasi vielä pyörälenkille ja minä tietenkin järvelle.
Ilta hämärtyi aika nopeasti ja minulla ei ole vielä laudassani valkoista valoa, mikä pitäisi olla illan hämärtyessä. Onneksi vesillä ei ollut ketään muita liikkeellä. Olisi kyllä kannattanut olla, sillä sen verran upeaa siellä oli. Auringonlasku maalasi taivaan ja toisella puolella komeili täysikuu.
Tuntui aika uskomattomalle, oli epätodellisen hienoa olla paikalla.

Lähdin kotoa niin kiireellä, että en tajunnut ottaa edes otsalamppua mukaan. En ottanut huomioon, että osaa metsäreitistäni ei ole valaistu. Pois lähtiessä kompuroin pienellä polulla lauta kainalossa kännykän taskulampun valossa ja olin saada pari kertaa sydärit pimeässä metsässä. Lauta oli pakko kantaa lenkkipolun valaistulle alueelle asti, jotta näin laittaa SUP Wheelsit paikoilleen ja jatkaa matkaa. Onneksi uusi lautani on super kevyt kantaa! Vesillä ei pelottanut, mutta pimeä metsä ei ollut mun lemppari lainkaan! ;D

Pimeä alkoi vaikuttamaan tasapainooni ja loppumatkan menin polviltaan. Vesi on laskenut aika paljon, mutta onneksi tunnen reitin ja sen kivikot.

DSC_2712

Pimeä metsäosuus odottaa…

Vielä tänäänkin olen ollut ihan fiiliksissä reissusta, joten täytyy hankkia valot, jotta pääsee pimeälläkin suppailemaan turvallisesti.
Instagramissä on hienoja valoja lautaan, mutta sellaisia en ole Suomessa nähnyt. Ikävä kyllä muutkin on varmasti tilattava.

Kuvia, osa Heijastuksia

Vesillä on usein aika taianomaisia hetkiä, esim. pilvien heijastuessa järven pintaan. Näyttää siltä kuin suppailisi pilvissä.

Neon kaks 😀

Yllä olevat kuvat ovat tältä Lapin reissulta.

Aika moni lopettaa kautensa heti bikinikesän mentyä, mutta lisävarusteilla kautta saa jatkettua upeissa maisemissa. Syksyllä meillä on niin kauniit värit, ilma on ihanan raikas ja veneliikenne hiljenee. Silloin pääsee rauhassa tutustumaan uusiin paikkoihin isompienkin selkien yli eikä ole kenenkään jaloissa. Yllättävän usealla on vesillä hirmuinen kiire, meillä ei.

aurinko-kyydissa

Syksyn suppailuretkillä sielu lepää värikylläisessä maisemassa.

syyskuu16

Kautta odotellessa muistellaan menneitä kuvin. Seuraava Kuvia osa käsittelee siltoja.