Aikaa ja kelejä

11.10.2018

Uusi ihana työ ja reissut ovat pitäneet minut pois vesiltä.
Täytyy tunnustaa, että koska en ole aktiivisesti käynyt syksyllä suppailemassa niin pienikin viima tuntuu nyt tosi kylmälle eikä edes houkuta lähteä vesille. Aikaisempina vuosina aktiivinen karaisu on auttanut eikä jäidenkään seassa ole tuntunut koti-ikävää.

Pääsin pitkästä aikaa lähtemään vesille 11.10. Doris olisi reippaana tyttönä halunnut mukaan, mutta en tietenkään ottanut. Ensi kesänä sitten jos luoja suo meille vielä yhteisiä reissuja. Doris on siis jo 11-vuotias.

Keli suosi, ei tuullut eikä ollut kylmä.
Jotenkin vaan tauon jälkeen tuntui työlläälle ahtautuminen neopreeniin ja laudan kärrääminen rantaan. Olo ei ollut paras, sillä sitkeä päänsärky ja kipeä käsi eivät helpottaneet roudaamista. Matkalla törmäsin naapuriin joka puhuu aina liian kauan kun on lauta mukana, mutta nyt pääsin yhdellä lauseella ja matka jatkui. 😀

flättiä

heijastus

keula

Värit

Kivi

Heinät

Rakastan tuota rauhaa vesillä, mikä on syksyllä ja aikaisin keväällä.
Kiireettömyys, enää ei ole kaahaavia veneitä ja jettejä liikkeellä. Tai jos on, niin ei satuttu olemaan vesillä samaan aikaan.

Vesi on ihan super matalalla. En uskaltanut seisoa kuin ihan kaikista syvimmissä paikoissa, sillä nyt voi olla pinnan alla minullekkin uusia kiviä joista en vielä tiedä mitään. En muista koskaan minun aikana veden olleen noin matalalla. Ja tämä on nyt kuudes kausi.

dsc_19491209261431.jpg

dsc_2209401753292.jpg

Maisema muuttuu pikkuhiljaa, kun Saana tekee tuloaan.

Kävin minun lempisaaressa. Ajattelin, että jos olisin saanut vähän puolukoita piirakkaa varten. No ne oli kerätty hyvin, mutta saari oli taas sotkettu roskilla! Ärsytti tietenkin ihan hirveästi, en jaksa käsittää moista!
Sain siivottua ja kas aurinko alkoi pilkistää pilvien seasta. Siitä tuli hyvä mieli, kuin olisin saanut kiitoksen. 🙂
Voisin viettää tuolla vaikka kuinka kauan aikaa, se on ihana saari.

DSC_2196

Sain ihailla upeita värejä ja otinkin ehkä miljoona kuvaa.

Tällaisia kuulumisia pitkästä aikaa.
Toiveena on päästä vesille ainakin vielä kerran tai kaksi.
Katsotaan, miten onnistuu. Mahtavaa viikkoa kaikille! 🙂

Road trip

Kallaveden sulamista odotellessa on pakko lähteä merta edemmäs kalaan.
Olen saanut hyviä vinkkejä sulista spoteista melojalta, joka liikkuu vesillä jo hyvin aikaisin keväällä.

Viikonloppu ei mennyt kuin strömsössä vaan tuli pari muuttujaa.
Minulla oli niin hirveä päänsärky kaksi päivää, että vesille meno jäi.
Leivoin ja pakkasin evässämpylät jo, mutta särky paheni niin, että oli pakko luovuttaa vaikka se ärsytti tietenkin. Käytiin kuitenkin ajelulla Jännevirralla. Sieltäkin pääsee jo vesille.

Toivo oli kova, että päänsärky ei jatku enää sunnuntaina. Minulla ei edelleenkään ole ajokorttia, joten olin aika onnessani kun mies lupasi lähteä käyttämään minua Suonenjoella.

Tänään oli ihana herätä, kun ei enää koskenut päähän ja päästiin matkaan.
Ilma ei ollut mitenkään lämmin, vain +2 astetta. Paikoin tuuli aika kylmästi.
Aurinko pilkahti välillä pilvien raosta, mutta vasta paluumatkalla paistoi nätisti.

Suonenjoki

Kapea mutkitteleva joki oli kivaa vaihtelua, varsinkin Kallansiltojen aluseen verrattuna. Uusissa paikoissa on kiva käydä, mutta en uskalla revitellä niin kuin tutuilla vesillä. Pitää tutkailla silmä tarkkana, kun ei tunne vielä paikkaa. Mieskin avasi tänään oman sup-kautensa. Oli kiva saada seuraa pitkästä aikaa. Bongattiin joenvarressa telkkiä. Suppailu ja melonta sopisi hyvin lintubongareille.

Silta

Sillan kupeesta pääsi kuivin jaloin vesille, mutta pois lähtiessä astuin huolimattomasti pienen jäälohkareen päälle ja jalka humpsahti nilkkaa myöden jäästä läpi veteen. Minulla oli Wetsox Thermot ja 5 millin tossut eikä tuo pieni kastuminen tuntunut missään.

Jäätä

22.04.2018

Matalikko

Jääsydän

Aika talvisen näköistä vielä!

Pajunkissat

BTW Noista evässämpylöistä, jotka on tehty Soppa 365 ohjeella Fantastinen leipä. Jos et ole vielä kokeillut, niin suosittelen! Vaikeinta ohjeessa on olla muotoilematta sämpylöitä. Se on kielletty! 😀 Eivät siis välttämättä kauniita, mutta parhaan makuisia, mitä olen tehnyt.
Suurimman osan jauhoista korvasin rouheisella sämpyläjauholla.

Sämpylät

Hyvää maanpäivää!🌎 #happyearthday

Kesätossut

Flying Objects 2mm

Alku kesälle ja sottaisiin rantoihin nilkkoihin ylttävät märkäpukutossut on hyvä lisävaruste mukavuuden haluiselle.
Sain nämä lahjaksi mieheltäni. Hän oli tilannut ne Rautio Sportsista.
Olen ilmeisesti maininnut tarpeeksi monta kertaa kuinka ns. kotiranta on sottaisa. Varrelliset bootsit alkaa tuntumaan vähän liialle ja jättävät ikävän rusketusrajan. Parastahan on, kun pääsee SUPpailemaan paljain jaloin! Tosin Suomen kesä voi aina yllättää ja siihen on hyvä varautua varustein. Muistan yhdenkin juhannuksen, kun en laittanut tossuja, koska miehelläni ei ollut silloin vielä niitä hankittuna. Voi luoja, kuinka varpaita paleli ja nipisteli! Tuuli vielä tehosti tunnetta kastuneissa jaloissa!
Lähiranta on niin sottainen, että siitä on kiva lähteä tossut jalassa.
Ikävä kyllä siellä lautakin sottaantuu, mutta onneksi sen voi pestä.

Itselleni malli on hieman leveä, mutta ei haittaa. Leveys tuntuu vain kävellessä, eikä häiritse laudalla.
Valitsen tossuissa muutenkin isomman koon kuin yleensä, sillä en tykkää, että varpaat kinnaa kärjessä kiinni.

 

Toukokuu 2014

SUP-kirppiksen puolella on kuvan 3 mm bootsit myynnissä 😉
Toukokuun lopussa, kun siitepöly pakkautuu puuroksi rantaan on kiva, että on tossut jalassa.
Varsinkin herkkä hipiäisen kannattaa käyttää silloin tossuja ja lopuksi aina huuhdella ne hyvin.

Siitepölypuuro

Vinkkejä kauden jatkamiseen

Välillä kuulee, kuinka Suomessa SUP-kautta pidetään lyhyenä ’vain pari kuukautta’! Toki sitä se varmasti onkin jos meinaa vetää sen pikku pikku bikineissä, mutta kautta saa helposti jatkettua jäiden tuloon asti lisävarusteita hankkimalla. Suosittelen, sillä meillä on aivan upea syksy. Silloin myös veneliikennettä on vähemmän.

30.11.2014 Lumi/räntä/jäähilesade

Itselläni on siihen tarkoitukseen eri paksuisia märkäpukuja ja -tossuja.
Myös kuivapuku käy oikein hyvin. Itselläni iho ei kestä lateksia, jota monien kuivapukujen mansetit sisältävät. Itse siirryn suoraan 5 milliseen märkäpukuun marras/joulukuussa ja keväällä aloitan
SUP-kauden 3 millisellä puvulla huhtikuussa.
Riippuu tietenkin vähän keleistä.
Toki muistan, että joulukuussa märkäpuvun kanssa lautojen kiinnittäminen ja roudaaminen meinasi ärsyttää vaikka lähirantaan ei ole edes pitkä matka. Mutta loppujen lopuksi se kaikki oli sen arvoista!
Varsinkin, kun tietää kuinka pitkä odotus on taas seuraavaan kertaan…

RipCurl 5/3 mm ja 3/2 mm
Leash unohtui yöksi ulos…

Paksummat märkäpukutossut olisi saatava loppuvuodeksi ja muista tossuistani poiketen yhtenäisellä varvasosiolla. Ne ovat lämpimämmät, varsinkin 7 millisinä. Aloitan 3mm tossuilla loppukesästä ja siirryn siitä 5 millisiin. Joulukuuksi haluan nuo 7mm tossut.
Varpaat ja sormethan ne eniten kohmettuu järvellä varsinkin jos ne kastuvat ja tuulee.
Itse suosin neopreenisia hanskoja, sillä yleensä onnistun kastelemaan hanskat jossain vaiheessa.
Marras-joulukuussa SUP-reissut ovat paljon lyhyempiä juuri varpaiden ja sormien kylmettymisen takia.
Pipo on ihan ehdoton myös. Vaikka sitten tällainen…

Hang Loose! 🙂

Kuvassa minulla on Bilteman purjehdushanskat 13 €, mutta
ne eivät olleet hyvät. Todella kylmät kastuessaan ja aika jäykät, joka häiritsi melaotetta. Kylmemmällä säällä minulla on tuultapitävä takki märkäpuvun päällä ja yleensä ohut tuubihuivi kaulassa.

Haastetta kauden jatkamiseen tuo nopeasti pimenevät illat.
Loppuvuodesta, kun pääsen töistä on jo pimeää.
Silloin on toivottava hyviä kelejä vapaapäiville.
Muistelin, että vedettiinhän me viime vuonnakin Itsenäisyyspäivänäkin vaikka jäätkin ennättivät rannoilla käydä. Yksi hyinen aamu, kun vein roskat, mietin, että ollaan me oltu ihan hulluja!
Mutta tottakai jos mahdollisuus tulee niin jatketaan vaikka tammikuulle! Usein rannat ovat joulukuussa jäässä vaikka keskellä järveä olisi vielä sulaa. Viime vuonna meillä kävi tuuri ja rannat sulivat niin, että päästiin vielä vesille.

Keep on SUPing! 🙂

Syys SUPpailua hämärän koittaessa

Aurinko laski jo 18.04 maanantaina.
Pääsin töistä aikaisin, joten päästiin yhdessä vesille.
Jalkaan laitoin Roxyn paksummat päntsit ja 5 millin märkäpukutossut.
Ilma oli aika viileä ja vaikka oli hanskat kädessä, niin näpit oli aika jäässä. Myöskään ajatus märkäpuvusta ei enää ahdistanut, sen verran kylmä tuli rivakasta melomisesta huolimatta. Päätinkin ensi kerralla pukea märkkärin päälle. Se päällä ei tule niin kylmä!
Kauhean pitkää lenkkiä ei tehty(6,5 km), sillä takaisin tullessa odotti vastatuuli. Joka tietenkin oli voimistunut takaisin tullessa, mutta onneksi ihan vain loppumatkasta.
Mutta nyt kun tietää kuinka vähissä kerrat on, nauttii joka kilometristä ja hetkestä erityisesti. Ja väritkin on vielä kohdillaan.
Kauhean kauan valoisaa ei enää auringon laskettua riitä.
Hämärässä suppailu on ihan mukavaa, varsinkin kuin veneliikenne on huomattavasti vähentynyt.

Keilankannan silta

Jäätävän korkea silta! Vuosi sitten marraskuussa otetussa kuvassa näkyy sillan hieno valaistus.

30.11.2014 Ohut jääkerros

Saariskaupungin kanavassa oli todella tyyntä! Kesällä tuossa on ihan mahdoton trafiikki.
Viimeeksi olikin huhtikuu kun kävimme tuolla.

Takaisin rantaan tullessa katuvalot olivat jo syttyneet. Vaikka oli kylmä, mietin vain, että toivottavasti tämä ei jää tämän vuoden viimeiseksi kerraksi…

Veneet vähenee laitureilta huimaa vauhtia, kohta järvi on taas meidän! 🙂