Viides SUP kausi

Päästiinhän sitä viimein meilläkin vesille! Melkoista kädenvääntöä on ollut Kallaveden kanssa. Kyttäämämme paikka suli ja jäätyi ees taas. Yksi hukkareissukin rantaan tehtiin täysissä varusteissa pumpattavat katolla(kovat oli jäätyneet yhteen). No, nyt 5.4 onneksi kausi päästiin korkkaamaan ja laudat dipattua veteen. Näin aikaisin ei joka tapauksessa olla vielä kautta aloitettu!

Päivällä tuuli niin paljon, että en ajatellutkaan vesille lähtöä. Sitten yhtäkkiä huomasin, että puut eivät enää heiluneetkaan. Tsekkaus sääsovellukseen ja mahdoton kinuaminen, että vesille on päästävä. Kun sain miehen suostuteltua, laitoin SUP kamulle viestiä ja sitten mentiin! Onneksi minulla on yhtä ’hullu’ kaveri Anita, joka ei pelkää kylmää tai märkää! Tiesin, että alkaa satamaan, mutta silti piti päästä. Sade ei nostanut puuskia ja ilma oli ’lämmin’ +3 astetta. Jouduin lopettamaan viime kauden jäiden takia -5 asteessa Pyhäinpäivänä, joten +3 on lämmin!

_20170406_195053

Sateesta huolimatta ei tullut kylmä. Minulla oli märkäpuku ja 5 mm tossut, tossujen alla oli vielä Thermo Wetsoxit. Märkäpuvun päälle jätin ulkoilutakin, sillä sen huppu suojasi sateelta. Minulla kahdet hanskat mukana (toiset 3 mm neopreeniä), mutta lopuksi pärjäsin ilman hanskojakin. Ei näytä tyylikkäälle, mutta lainasin miehen krokseja, ettei tossut kastu kävellessä rantaan.

_20170406_183718

Kuvat meni suurelta osin pilalle sateen takia. Videot on lähinnä Gopron pyyhkimistä märkäpuvun lahkeeseen. Varsinkin, kun sade yltyi lopussa.

Pois lähtiessä kouraisin laudan vedestä kainaloon. Vesi ei tuntunut yhtään niin kylmälle kuin olin kuvitellut. Laittaisin silti paksumman märkäpuvun kuin itse tai vielä parempi olisi kuivapuku. Miksi minulla ei ole kuivapukua, syy löytyy aikaisemmista postauksista.

DSC_8518

Aina ei tarvitse auringon paistaa, että voi suppailla. Varmasti johtuu kauden eka kerrasta, että olin hymy korvissa sateesta huolimatta. Ja itse asiassa sen verran outo olen, että tykkään suppailla sateessa! Kesällä sade yleensä nostattaa kovemman tuulen ja puuskat, joten on oltava varovainen.

GOPR2156-1

Kun laudat oli saatu takaisin auton katolle, huomasi Anita, että ei enää sada! Näinhän se usein menee, mutta onneksi sade ei haitannut meidän menoa!

Näistä hetkistä osaa nauttia, kun on odottanut niin kauan. Silti vaikka maltti olisi samaa tasoa kuin minulla, pitää muistaa turvallisuus. Pitää tuntea taitonsa, vesistö ja kelit. Varusteiden on oltava kunnossa ja lautojen vakaita. Millään marketti laudoilla ei noihin olosuhteisiin tule lähteä!

Kuvia, osa Heijastuksia

Vesillä on usein aika taianomaisia hetkiä, esim. pilvien heijastuessa järven pintaan. Näyttää siltä kuin suppailisi pilvissä.

Neon kaks 😀

Yllä olevat kuvat ovat tältä Lapin reissulta.

Aika moni lopettaa kautensa heti bikinikesän mentyä, mutta lisävarusteilla kautta saa jatkettua upeissa maisemissa. Syksyllä meillä on niin kauniit värit, ilma on ihanan raikas ja veneliikenne hiljenee. Silloin pääsee rauhassa tutustumaan uusiin paikkoihin isompienkin selkien yli eikä ole kenenkään jaloissa. Yllättävän usealla on vesillä hirmuinen kiire, meillä ei.

aurinko-kyydissa

Syksyn suppailuretkillä sielu lepää värikylläisessä maisemassa.

syyskuu16

Kautta odotellessa muistellaan menneitä kuvin. Seuraava Kuvia osa käsittelee siltoja.

 

Kuvia, osa Vedenalaista

perameri-hailuoto

Hankittuani Gopron, olen taas muistanut vanhan harrastukseni. Pienenä tykkäsin sukeltaa ja varsinkin meressä, jossa vesi on kirkkaampaa kuin järvessä. Meressä ei myöskään jalkoihin takertuvia vesikasveja tarvinnut säikähdellä.

Ylä- ja aluolella olevat videot on kuvattu Tornionjoessa. Sain kuulla, että alla esiintyvä kalalaji on mutu, suomen pienin särkikala.

sydan

Home is where your heart is ❤

valonpisaroita

Yllä olevat kuvat ovat myös Tornionjoesta.

Kuopion Leväsenlampi on aika rehevä, mutta viime kesänä se oli ihmeen kirkas. Video lammen vesikasveista täällä.

perameri

Matkalla pohjoiseen on minulle täydellinen pysähdyspaikka. Kuivaniemessä sijaitseva Merihelmi on merenrannalla. Ampaisen tietenkin aina tuonne rantaan. Tuntuu niin mahtavalle aina pitkän tauon jälkeen päästä edes kahlaamaan Perämereen.

Ei kyllä yhtään auta kesän kaipuuseen näiden kuvien katselu…

Pyhäinpäivän SUP

20161103_150254.jpg

Meinasin masentua, kun laudat olivat jäätyneet yhteen enkä saanut niitä yksin irti toisistaan. Miehen tultua kotiin kokeiltiin uudelleen ja laudat irtosivat hyvin toisistaan. Lautani oli lumen ja osin ohuen jään peitossa. Varsinkin jalankohdat sulateltiin föönillä. Ohut jää on todella liukas jalan alla ja käsien (noustessa seisomaan). Tämä huomattiin jouluaattona.

Ilman lämpötila oli -5 C ja tuuli 5 m/s. Saaristokadun jäätelökioskin rannassa oli aika isot aallot, mutta pujahdin pikkusillan alta toiselle puolelle. Aurinko laskeutui kauniisti ja lämmitti mieltä vaikka tuuli puhalsikin kylmästi selkään.

Edellisellä kerralla koettu ’äkkimatala’ kummitteli vielä mielessä. Olin yksin, joten varmanpäälle olin polviltani (inhoan sitä) jo hyvissä ajoin ennen saarta.

Saaren suojasta poistuessa ilma tuntui oikesti kylmälle. Kastunut lauta sai miltei heti jäisen pinnan ylleen, joten piti olla varovainen. Oli kyllä hienoa katsoa auringonlaskua, kun taivaalta alkoi tulla pienen pieniä lumihiutaleita. Lumisade ja auringonlasku laudan päällä! Hymyilyttää vieläkin.

dsc_7085.jpg

Mies tuli hakemaan minua autolla rannasta. Jäisen laudan kiinnitys katolle ei ole kovin helppoa. Onneksi se kuitenkin saatiin pysymään kattotelineillä. Pakkasella olisi ihan ehdoton olla Thulen SUP Taxi. Se on edelleen hankkimatta vaikka olen siitä kauan jauhanut.

20161107_170700.jpg
Wetsox Therms (paksumpi malli).

Testasin ensimmäistä kertaa Wetsoxseja ja hyvät on! Ne mahtui hyvin minun väljiin tossuihin ja helpottivat hieman märkäpuvun pukemista ja puvun pois ottamista. Järvellä ei nipistellyt lainkaan varpaita. Yhdistelmä oli myös huomaamaton vaikka kotona yksi sauma varpaanpäässä ärsyttikin niin ei enää vesillä. Minulla on paksumpi Therms versio, koska tapana on venyttää kautta mahdollisimman pitkälle ja aloittaa heti kun jäät lähtee. Suosittelen lämpimästi!

Hietasalo beach

gopr1926-0001

Kuopion Hietasalo on kuin olisi teleportannut jonnekkin aivan muualle! Täällä ei hirveästi ole laajoja hiekkarantoja, joten tuntuu kuin olisi jossain ihan muualla. Ollaan käyty siellä nyt laudoilla useamman kerran. Jokaisesta kerrasta ei juttua olekkaan blogissa. Joka kerta ollaan lähdetty eri paikasta matkaan, kerran keskustasta ja muutamia kertoja Saarsistokaupungista (eri rannoilta).

gopr1926-0002

Elokuun lopussa siellä ei mitään ryysistä enää ollut. Rannalla oli vain yksi muu seurue. Tuo ranta on kyllä yksi Kuopion kauneimpia paikkoja.

GOPR1926-0003.jpg

Paikalla onkin pitkät perinteet kesänviettopaikkana. Kuulin, että jopa kuorma-auton/traktorin renkaan sisäkumilla on saareen menty viettämään aikaa. En ihmettele, onhan tuo hieno paikka. SUP-lauta on myös mainio väline varsinkin hyvässä seurassa. Isommalla porukalla myös näkyvyys on parempi, sillä reitillä on isompiakin selkiä ylitettävänä.

Matkalla saareen on pienen pieni majakka jos tuota nyt voi majakaksi kutsua. Onneksi on, sillä muuten tuohon voisi karauttaa veneellä. Kallavesi on kyllä ihmeellinen, paikoin todella syvä ja silti yhtäkkiä voi olla kivi/kallio keskellä järveä!

gopr1925-0003

Toivottavasti jossain vaiheessa täällä on niin paljon harrastajia, että voidaan porukalla mennä tuonne retkelle ja tutustua. Loinkin hetken mielijohteesta Facebookkiin sivun SUP@Kuopio. Käykäähän liittymässä! 😉

dsc_6163.jpg

Syys SUPpailua

20161006_195852.jpg

Olen ollut tänäkin syksynä aika onnekas työvuorojen ja säiden suhteen. Töiden jälkeen tietenkin äkkiä laudan kanssa vesille. Välillä olen käynyt vähän kovemmalla tuulella ja saanut kivasti vatsalihakset kipeäksi. Ne siis on vielä tuolla jossain! 😀 Huomasin, että lehdet ovat aika nopeasti tippuneet puista viime reissun jälkeen. Ihailin värikkäitä puita auringonpaisteessa. Oli kaunista! Jäin kahville paikkaan, jossa oli hyvä kivi kahvipöytänä.

dsc_6824.jpg

Sinilevää on paikoin vieläkin. Vesi on laskenut aika paljon ja tuonut uusiakin kiviä näkyviin paikoissa, joissa tiesinkin olevan kiviä heti pinnan alla.

dsc_6794.jpg

20161006_201330.jpg

Billabongin palmupäntsit piti lämpimänä vaikka vähän kastuivatkin. Hanskoja en tarvitnnut muuta kuin märän laudan roudaamiseen.

Muutama lehti tarttui matkaan! Paluumatkan ylämäet tuntuu tänään käsissä. Onneksi on nuo SUP Wheels kärryt kuitenkin, niin pääsee kätevästi yksinkin vesille.

dsc_6872.jpg

Märkä Whopper sai illalla hienot kuurankukat ylleen. Tiki ukon neulasripset ovat ihan itsekseen asettuneet juuri tuohon! 🙂

Syksy on parasta SUPpailu aikaa

SUP-vuokraamot sulkevat ovensa pikkuhiljaa tältä kaudelta. Minusta nyt kuitenkin on aivan parhaat suppailukelit. Tänäänkin oli niin lämmin ilma ja nuo värit! Vesillä on ihan erillainen rauha kuin kesällä. Tällä reissulla näin vain soutuveneen ja yhden isomman veneen.

dsc_6721.jpg

Kohtasin vesillä myös melojan ja hän oletti, että olin lähtenyt liikkeelle vuokraamosta. Hän sanoi, että ’Nythän on sulle sopivat kelit, kun on näin tyyntä.’ Hiljaiseksi meni, kun kerroin pitäväni enemmän aalloista! 😀

Liian tyynellä (siis ihan peilikirkas järvi) minua saattaa jopa vähän huimata. Silloin vain tarkemmin katse eteenpäin. Järvenpintaa ei kannata tuijottaa. Tällaisella kelillä kannattaa siis pysytellä sellaisilla vesillä, jotka tuntee hyvin eri vedenkorkeuksien aikaan.

 

Billabongin kahden millin päntseillä pärjäsi hyvin. Hiki tuli muutenkin vaikka napsinkin paljon kuvia. Onnekas olo, kun ’pienen’ jumin jälkeen pääkin kääntyy jo melkein normaalisti ja pääsin vesille. Harmi vain, että jumin takia missasin hyvät aallot viikonloppuna Perämerellä.